Darwin, Pohjoisterritorio

Tasan kaksi viikkoa ja 1200 merimailia Cairnsista Darwiniin. Pysähdyimme kerran nukkumaan ja kolme kertaa odottamaan sopivampaa säätä tai vuorovesivirtaa. 

Kun lähdimme neljän päivän sään odottelun jälkeen ylittämään 300 merimailin levyistä Carpentarian lahtea, oli tuuli mitä parhain ja Manta kulki tasaisesti virsarilla. Oli ihana olla avomerellä ilman ahdistavia reittejä ja muuta liikennettä. Carpentarian jälkeen seurasi toinen 300 mpk Arafauran merellä,  noin 50 merimailin päässä matalasta rannikosta. Täällä vuorovesivirrat aiheuttivat välillä taisaiseen menoon vähän kupruja, mutta ei mitään dramaattista. 

Seuravaksi vuorossa oli Dundasin salmi ja suunnan muutos etelään. Oli ollut todella mukavaa purjehtia täydenkuun valossa, mutta isojen vuorovesien ja virtojen suhteen täysikuu on huonompi juttu. Pysähdyimme Aruca-lahteen odottamaan sopivaa ajoitusta. Oli tuullut navakasti etelästä monta päivää, mikä tarkoitti isoja vuorovesiaaltoja (virta vastaan tuuli). Olimme itse päätyneet virtalaskelmissa keskiyön lähtöön, kun virta olisi juuri kääntynyt meille myötäiseksi, ja odottelimme rauhassa. Iltapäivällä lahden ohi purjehti vene, jonka kanssa olimme aikaisemmin olleet VHF-yhteydessä, ja kun kippari vakuuttavasti sanoi juuri silloin olevan paras aika mennä salmeen, lähdimme perässä. Näimme jo kaukaa murtuvien aaltojen kuohut, mutta Manta kiiti 7 solmua myötävirrassa, joten paluuta ei ollut. Onneksi olimme sulkeneet kaikki luukut ja muutenkin vene oli lähes myrskykuosissa sisältä, joten koskenlasku ei haitannut. Pian pääsimme eroon pahimmasta ja matka jatkui joutuisasti. Mitä tästä opimme: luota omiin laskelmiisi, eikä kannata mennä kovavirtaiseen salmeen juuri huippuhetkellä.

Pysähdyimme 60 merimailin päässä kahden aikaan yöllä ennen seuraavaa salmea. Aamu valkeni tyynenä ja loppumatka Darwiniin meni moottoroidessa. Saimme Eteläsalmessa (varsinaisen Howard Channelin eteläpuolella oleva kapeampi salmi) hyvän 8 solmun vauhdin tasaisessa vedessä. Iltapäivällä puoli viisi kolkuttelimme Tipperary marinan sulkuporttia ja pääsimme sisään marinaan. Olo oli hikinen ja helpottunut. Rantakuppilan fish and chips ja kylmät juomat kruunasivat illan.

Marina on pyöreähkö, talojen ympäröimä allas. Jokaisella talolla on oma laituri, joillakin siinä vene. Marinapaikat ovat altaan keskellä yhden pitkän laiturin molemmin puolin. Laiturit ovat kelluvia, sillä altaan veden pintaa säädellään, jotta vesi vaihtuisi ajoittain. Mutta sulkuportin takana ei alavedellä ole vettä ollenkaan. Kaikki Darwinin marinat ovat isojen vuorovesien vuoksi suljettuja altaita. Se seikka taas johti seuraavan päivän stressitilanteeseen.

Takana vasemmalla häämöttää sulkuportti. Venepaikkoja on noin
40-50 kpl ja tilaa löytyy. Viikkohinta noin 140 euroa.

 Emme olisi saaneet tulla sisään marinaan, vaan meidän olisi pitänyt mennä erityiseen laituriin, jossa veneen pohja ja läpiviennit käsitellään vieraslajien varalta. Täällä pelätään varsinkin seeprakotioloa, joka vie elinolot kotoperäisiltä nilviäisiltä. Vaikka olisi tulossa Australian sisävesiltä, tämä käsittely on tehtävä. Saimme liian myöhään tietää proseduurista, mutta olimme kyllä ohjeiden mukaan meiliyhteydessä aquabiosecurity-viranomaiseen, mutta koska pohja oli juuri maalattu ja puhdas kasvustosta, ei tullut mieleenkään että pitää mennä "karanteeniin" ennen marinaan tuloa. Syytä oli myös marinassa, meitä ei olisi saatu päästää sisään ilman aquabiosecurity-todistusta.

Parit sydämentykytykset koettiin, kun asiaa selvitettiin. Lopulta viranomaiset tulivat marinaan hoitamaan käsittelyn, sillä se oli nopein tapa saada myrkky läpivienteihin. Pohjalle ei tosiaan tarvinnut tehdä mitään, mutta kaikkiin merivesi-sisääntuloihin kaadettiin punaista litkua ja sen annettiin vaikuttaa seuraavaan päivään. Huh huh. 

Marinan toimisto löytyy pienestä aaltopeltimökistä.
Rannassa on kolme erilaista kuppilaa/ravintolaa ja pieni kauppa.

Ikivanha genuamme oli revennyt alaliikistä ja veimme sen korjattavaksi. Olimme mereltä käsin tilanneet uuden trikolorin mastoon sen linnun viemän tilalle. Hämmästys oli suuri, kun osoittautui, että siitä viiden venetarvikeliikkeen listasta olin valinnut juuri sen, joka sijaitsi 50 metrin päässä marinasta! Ja vielä että tilaamamme trikolori oli jo saapunut. Kaiken kukkuraksi purjeneuloja oli samassa paikassa. Joten kaksi tärkeää asiaa saimme hoidettua helposti.

Kuumuus lamauttaa, veneessä on sisällä 31 C päivisin. Bussilla pääsee keskustaan, missä kävin eilen Hanskin jäädessä tekemään huoltohommia.

Puhelimeni (vasta 7 vuotta vanha!) lopetti toimimasta, joten en pääse whatsuppiin, jos joku ihmettelee, kun olen edelleen offline. Otin Hanskin vanhan Samsungin käyttöön, mutta menee hetki ennen kuin puhelimeen saa omat jutut, varsinkin kun jotkut ovat Suomi-numeron takana, joka puolestaan ei ole käytössä.