Tammikuun 26. vietetään Australian kansallispäivää. Samalla päivämäärällä vuonna 1788 yksitoista englantilaislaivaa laski maihin nykyisen Sydneyn lahdella ja salkoon vedettiin Englannin lippu. Tästä alkoi valkoihoisten maanvalloitus ja maahanmuutto.
Kansallispäivän valintaan ja viettoon suhtaudutaan ristiriitaisesti ja sitä on nimitetty myös Valloituspäiväksi ja Surupäiväksi, vaikka virallisesti nykyään juhlallisuuksiin on sisällytetty myös alkuperäisasukkaiden tapahtumia. Luulen kuitenkin, että valtaosalle päivä tarkoittaa vain ylimääräistä vapaapäivää, jolloin grillataan ja ihaillaan ilotulituksia.
Australian aboriginaalien lippu. |
En ole kirjoittanut mitään Asutralian alkuperäisasukkaista, sillä aihe on ulkopuoliselle vaikea. Mutta nyt kansallispäivänä on sopiva hetki katsoa, mitä mielikuvien ja stereotypioiden takana piilee. Niitä ainakin minulla hallitsevat toisaalta värikas abotaide, diggeridoot ja bumerangit, toisaalta alkoholisoituneet ja syrjäytyneet ihmiset. Nämäkin ovat tietysti totta: olen hypistellyt värikkäitä aboaiheisia pussukoita ja juomapulloja turistikaupassa ja antanut muutaman lantin supermarketin edessä kerjäävälle abonaiselle. En pysty mihinkään syväluotaukseen, joten täytyy tyytyä faktoihin (lähteenä pääosin wikipedia).
Termeistä: aborginaaleilla tarkoitetaan Australian mantereen alkuperäisasukkaita (noin 500 eri heimoa), ja kun käytetään alkuperäisasukas-termiä (indigenous) siihen luetaan myös Torresin salmen saarten alkuperäiset asukkaat. Torresin salmen saarista tunnetuin lienee Thursday eli Torstaisaari, mutta saaria on yhteensä 274. Saarille perustettiin vuonna 1994 oma aluehallinto ja sillä on oma lippunsa.
Olen ehkä kerran tai kaksi nähnyt täällä aborginaalien lipun (Torresin saarten lipun olemassaolosta en edes tiennyt), mikä on valtava ero kun
vertaa Uuden-Kaledonian kanakki-lippuun, joka liehuu virastoissa Ranskan
lipun rinnalla, ja jota käytimme vieraslippuna.
Torresin salmen saarten alkuperäiskansojen lippu. (Copyright: Torrest Strait Islands Regional Council) |
Australiassa oli vuoden 2016 väestölaskennan mukaan 23,4 miljoonaa asukasta, joista noin 3% eli vajaa 800.000 alkuperäisasukkaita. Heistä taas 91% oli aborginaaleja, loput Torresin saarelaisia. Kolmannes aboista asuu Pohjoisterritoriossa. Sen on voinut havaita omin silmin itärannikon katukuvassa, joka on hyvin länsimaalais-aasialainen.
Kun ensimmäiset laivat Euroopasta saapuivat, ensin löytöretkeilijät, hollantilainen Janszoon vuonna 1606 ja englantilainen kapteeni Cook vuonna 1770, sitten vankisiirtolaiset 1788, asutti mannerta 460 eri heimoa, joilla oli omat kielensä. Kaikki olivat saapuneet mantereelle pohjoisesta, mutta aikajana on huima: peräti 30 000 vuotta. Vanhin maahanmuutto on ajoitettu 60 000 vuoden päähän, ja noin 35 000 vuotta sitten ihmiset olivat vihdoin levittäytyneet mantereen joka kolkkaan. Australia oli maantieteellisesti hyvin eri näköinen silloin, muun muassa Tasmania ei ollut saari. Nykyään Australian alkuperäisasukkaiden kulttuuri on maailman vanhin elossa oleva kulttuuri.
Tämä tilkkutäkki kuvaa eri aboriginaaliheimoja. Eri kieliä on edelleen noin 250. (Kuva: Australia-museo) |
Vaikka aborginaalit olivat metsästäjä-keräilijöitä eivätkä he viljelleet maata, oli maaomistus tärkeää. Yhteisö oli patriarkaalinen, nainen siirtyi liiton kautta miehen maa-alueelle. Niiden rajat olivat hyvin pysyviä.
Alkuperäisasukkaista käytetään nykyään virallisesti nimitystä first nation, ensimmäinen kansakunta. Moniin yhteyksiin, esimerkiksi turistioppaisiin ja virallisille verkkosivuille, on lisätty paikkojen abonimiä (esimerkiksi Sydney on Warrane) tekstejä kuten "tunnustamme ja kunnioitamme alueen alkuperäisiä omistajia". Australia esitti alkuperäisasukkaille vuonna 2008 kirjallisen anteeksipyynnön, jonka kopio on nähtävillä Australia-museossa.
"We acknowledge the Traditional Aboriginal and Torres Strait Islander Owners of the land, sea and waters of the Australian continent, and recognise their custodianship of culture and Country for over 60,000 years." (Australia.com)