Lintuparatiisi tekosaarella

Marker Wadden osoittautui todelliseksi helmeksi. Luonnonsuojelualue on tuhansien lintujen koti. Nyt pesintäaikaan meno oli vilkasta ja äänekästä.  

Kausi ei vielä ole päässyt alkuun ja tilaa riittää. 

 

Kesäaikaan Wadden on niin suosittu, ettei sataman 60 venepaikkaa aina riitä. Lisäksi charter- ja yhteysalukset tuovat turisteja. Saarella on ravintola ja pieniä majoitusmökkejä. Wadden on omavarainen sähkön ja veden suhteen.

Etelärannan dyynejä.

Lintujen tarkkailuun oli rakennettu koppeja ja suojattu lähestyminen.

Kun Pohjanmeren iso luonnonlahti Zuiderzee oli padottu ja muodostettu kaksi tekoallasta, Ijsselmeer vuonna 1932 ja Markermeer vuonna 1976, huomattiin että Markermeer oli lähes vailla elämää. Niinpä alettiin rakentaa tekosaaristoa ekosysteemin ylläpitämiseen. Joskus aikoinaan koko Markermeer oli tarkoitus täyttää, mutta se ajatus hylättiin 1940-luvulla.

Ainoa lintukuva:
kaksi valkoista kyhmyjoutsenta, yksi musta joutsen ja kaksi merihanhea.

 Kännykällä ei linnuista saanut kuvia, mutta kiikarilla oli hauska seurata kosintomenoja ja bongata uusia lajeja. Tunnistaminen oli vaikeaa, sillä saaren oma lintuinfo oli ainoastaan hollanniksi. 

Uusia bongauksia olivat mm. kapustahaikara (hauska takatukka), siro ja kaunis avosetti ja lapasorsa. Saarella oli valtavasti lokkeja, tiiroja, merihanhia, haikaroita. Näimme muutaman joutsenen, joukossa yksi musta. Tuttuja lajeja olivat nokikana, liejukana, telkkä, silkkiuikku ja sinisorsa. Västäräkit ja pääskyset yrittivät turhaan tuoda kesän tuntua noin 5 asteiseen säähän. Mutta kiva niitäkin oli katsella.

Havainnot kirjataan liitutauluun.

Waddenin rauhassa oli sopiva hetki lämmittää sauna ja käydä pulahtamassa makeassa vedessä. Kyllä virkisti, veden lämpötila arviolta noin 8-10 astetta. Seuraavana päivänä oli jatkettava matkaa, taas kerran lähestyvän myrskyn vuoksi. Suunta Enkhuizeniin oli tiukkaa kryssiä mukavassa noin 5-6 sekuntimetrin tuulessa ja auringon paisteessa. Saavuimme iltapäivällä kaupunkiin ja odotimme tunnin verran, että korjauksessa oleva kävelysilta avautui ja pääsimme sisäsatamaan. 

Enkhuizen Binnenhaven. Täälläkin oli tilaa. Pitelimme tuulta 3 yötä.

Enkhuizenissa on mielenkiintoinen Zuiderzee-museo. Sisämuseon alukset, esineet, vaatteet ja filmit katsottiin aamupäivällä, sitten käytiin veneellä lounaalla ja iltapäivällä tutustuttiin valtavaan ulkoilmamuseoon. Rami pääsi tekemään hamppuköyttä, ja saimme maistaa juuri savustettua silliä. Ei todellakaan mikään kuollut paikka. Museo kuvaa ihmisten arkea Zuiderzeen rantakylissä ennen patoa. Pohjanmeren tulvat tuhosivat taloja ja aluksia, mistä syntyi ajatus suojapadosta. Sen suunnitteli insinööri ja poliitikko Cornelis Lely. 35 kilometriä pitkä Afsluitdijk rakennettiin 1927-1932.

Oli kiva saada Riitta ja Raimo vieraiksi! Eilen tiistaina he lähtivät
Harlingeista kotiin. 

Enkhuizenista purjehdimme (=kryssimme) yöksi Makkumiin ja sieltä lähdimme aamun sarastaessa Lorenz-sulun läpi suolaiseen veteen, vuorovesien ja virtojen maailmaan. Sululta oli 9 merimailia Harlingeniin, jossa nyt Hanskin kanssa odotamme taas kerran tuulen laantumista. Mutta tuuli ja vesisade on kuitenkin kivempi kuin lumisade.

Talvikausi ohi

Hollannissa veneilykausi alkaa huhtikuussa ja meidän oli vapautettava Mantan talvipaikka viimeistään 14.4. Niinpä lensimme Amsterdamiin viikkoa ennen.

Manta oli selvinnyt Hollannin sateisesta talvesta hyvin. Sisällä oli vähän hometta, mutta todella vähän siihen nähden, että vene oli viettänyt viisi kuukautta kosteassa ilmastossa kaikki luukut suljettuna. Vain kaksi dorate-venttiiliä toi ilmaa sisään. Talven aikana tuulta oli enimmillään 30 m/s ja puuskat päälle (20 sekuntimetrin puuskat ovat täällä tavallisia, niitä oli ainakin kerran viikossa). Kerran tulvavesi nousi laiturin tasolle ja neuvokas naapurimme sitoi kiinnitysköysiin turvanarut estämään köysien nousemisen pollareiden yli.

Manta Hoornin vanhassa satamassa, minne siirryimme talvipaikasta.

Tulopäivä oli lämmin ja tuuleton. Tämä on mainitsemisen arvoista, sillä sen jälkeen on ollut kylmää tai kylmää ja sateista. Anu ja Masa olivat vastassa Hoornin juna-asemalla (johon pääsee kätevästi suoraan Schipholin kentältä). He olivat palaamassa asuntoautollaan Espanjasta ja poikkesivat tapamaan ja auttamaan meitä. Suurkiitos siitä!

Kevään ensimmäinen terassiolut. Sää suosi ensimmäisinä päivinä.

Heti alkuun kävimme autolla ruokakaupassa ja seuraavana päivänä vielä täydennysostoksilla.  Leppoisa sää käytettiin heti hyväksi ja Masa ja Hanski laittoivat isopurjeen ja uuden genuan paikoilleen. WB:n neuloma uusi genua istuu hienosti, tosin vielä emme ole päässeet sillä purjehtimaan.

Uusi genua

Anu ja Masa lähtivät keskiviikkoaamuna kohti Suomea ja me jatkoimme Hanskin kanssa Mantan laittamista purjehduskuntoon. Kaikki laitteet lähtivät toimimaan, tosin autopilotti vasta pienen vianetsinnän ja yhden piuhan vaihtamisen jälkeen. Simradin plotterinäyttö (12") on hiljalleen vuosien varrella mennyt pilalle ja vaihdettu syksyllä varanäyttöön (8,4"). Näytön lasin alle tulee ilmakuplia eli liimaus irtoaa vähitellen. Sama on tapahtumassa myös varanäytölle, joka on ollut meillä mukana useita vuosia. 

Vanhimmat talot ovat 1600-luvulta. Talot ovat hieman etukenossa
jotta tavaroita voitiin turvallisesti nostaa ylös katon rajassa olevalla vinssillä.

Vanhan sataman perinnealuksia.

Viikon kuluttua sunnuntaina menimme jälleen Hoornin asemalle, tällä kertaan vastaan Ramia ja Riittaa. Siirryimme Grashaven-marinasta viereiseen vanhaan satamaan. Sunnuntai oli kaunis, mutta tulossa oli pari päivää myrskyä, joten jäimme sataman suojaan ja tutustumaan Hoorniin. Täällä on Kap Hornin muistolaatta, mutta ei merimuseota tai muuta, mikä kertoisi entisajan purjehduksista. Nähtävydet rajoittuvat vanhan kaupungin kujiin, kirkkoihin, taloihin ja aukioihin. Hienoa kuitenkin olla samassa satamassa, josta vuonna 1615 lähdettiin "löytämään" Kap Horn.

Tähän aikaan vuodesta on tilaa. Hoornin vanhasatama.

Huomenna keskiviikkona on tarkoitus suunnata 15 merimailin päässä olevalle Marker Wadenille, tekosaarelle, jossa pesii erilaisia lintuja.  Matala hiekkasaari on luonnonsuojelualue.