Enää muutama yö

Singaporen aamukampa on ollut pitkä ja monipiikkinen, eilen tuli kolme viikkoa täyteen. Odotuksen loppu onneksi näkyy, MV Wiebken pitäisi tulla Singaporeen maanantaina 18.9. Eilen aamulla ETA (arvioitu saapumisaika) oli 17.9. Iltapäivällä se oli jo muutettu seuraavaan päivään. Ehdimme siinä välissä varata marinan hotellista huoneen 17. päivästä alkaen. Ylimääräinen yö ei haittaa, sillä vene on helpompi laittaa laivauskuntoon, kun muutamme ajoissa pois. Enää kaksi yötä veneessä!

Manta keskellä, keulan yllä pressu suojaamassa auringon paahteelta.

Lastausajankohtaa ei vielä ole ilmoitettu, mutta eiköhän lastaus ala heti, kun laiva on täällä. Paikka on noin 15 merimailin päässä, sen tarkemmin emme vielä tiedä. Vaikka olen monessa asiassa toivonut laiva-agentilta parempaa viestintää, yksi asia on tullut selväksi: aikataulu on epävarma loppuun saakka. On oltava valmis lyhyellä varoitusajalla.

Olemme seuranneet laivan kulkua Marine Trafficin kautta, mikä on paikannut niukkaa tiedotusta. Agentin antaman aikataulun mukaan laivan piti tulla Hong Kongista suoraan Singaporeen, mutta yllättäen Marine Trafficiin ilmestyi seuraavaksi määränpääksi satama Malesiassa. Taas oli meilitse kysyttävä, että mitä nyt. Sieltä haetaan jotain lastia (ei veneitä). Siitä johtuu ETA:n siirtyminen päivää myöhemmäksi. 

Viikko sitten marinaan saapui 41-jalkainen upouusi Seawind-katamaraani, joka on tulossa samaan laivaan. Ennestään täällä oli 52-jalkainen Seawind, joka on myös tulossa kyytiin, mutta se on isojen puolella, emmekä olleet jutelleet palkkakipparin kanssa aikaisemmin. Omistaja ei ole paikalla. Seawindit valmistetaan Vietnamissa ja luovutetaan Thaimaan Pattayassa, minkä vuoksi monet laivaavat kattinsa Singaporesta. Kummatkin katit ovat menossa Välimerelle. Perustimme yhteisen whatsupp-ryhmän ja pohdittavaa on riittänyt. Välillä tuntuu, ettei tietämys ole lisääntynyt, vaan kunkin uumoilut vaan sekoittavat asioita entisestään, mutta on asioihin löydetty vastauksiakin ja mikä tärkeintä, on helpottavaa jakaa kokemuksia ja verrata tietoja. 

Kun aloimme ottaa genuaa alas, se suikaloitui! Purje on täysin hapero
ja meni roskiin. Isopurje ja fokka on jo varastoitu sisään.
Laivausta varten kaikki mahdollinen ulkoa pois, myös bimini ja sprayhood.

Oma lukunsa on Singaporen käsittämätön huvivenebyrokratia, jonka kummallisuudet kumpuavat siitä, että meitä käsitellään kuin laivan miehistöä. Jotta pääsemme lentäen (tai maitse) pois maasta, agentin oli kirjattava meidät ulos miehistöluettelosta (veloitus 150 SD).  Sen jälkeen netissä oli täytettävä uudestaan maahantuloilmoitus samoin tiedoin kuin aiemmin, vain päivämäärä oli toinen. Maasta poistumispäiväksi laitettiin sama kuin tämä kakkostulopäivä. Agentin kautta saimme maahantuloviranomaisten paperin otsikkona "alustava lupa miehistöluettelosta poistamiseen".  Sen kanssa menimme laivasataman rajanylityspisteeseen, missä annoimme paperin viranomaisille. Pienen odottelun jälkeen meidät ohjattiin maahantulotiskille, jossa sekä "saavuimme" Singaporeen että "poistuimme" maasta. Olimme nyt maassa ilman oleskelulupaa ja meidän oli oikeasti lähdettävä rajan taakse. Ajoimme bussilla Malesiaan toisen rajanylityspaikan kautta. Täytimme taas kerran netissä maahantulokortin, tällä kertaa oikein tiedoin eli saapuminen Malesiasta bussilla. Ja sitten takaisin rajanylityspisteeseen. Singaporen puolella sähköpostiin kilahti 90 päivän oleskelulupa "visitor" statuksella. Täysin kahjoa.

Onneksi maarajan ylityspiste on marinan vieressä ja bussi menee portin edestä. Edestakainen reissu Malesiaan kesti tunnin ja bussiliput kahdelta maksoivat noin 15 euroa. Mutta koko hommaan meni puoli päivää ja parin päivän energialataus, kun huomioidaan kaikki pohdinta ja pähkiminen.

Singaporen Chinatown 

Singaporessa on riittänyt katsottavaa näiden viikojen aikana. Olemme käyneet Kansallismuseossa, ArtScience-museossa, Aasialaisen kulttuurin museossa ja Luonnontieteellisessä museossa. Kaikki ovat olleet mielenkiintoisia ja erinomaisia. Kiinalaiset olivat massatuotannon mestareita jo 800-luvulla. Tuon ajan laivan hylystä löytyi 70.000 keramiikkakulhoa, pakattuna 130 kulhon eriin isoihin ruukkuihin. Toisin kuin nykyinen massatuote, jokaisessa kulhossa oli erilainen, käsin maalattu kuva. 

830-luvun pakkausmateriaali: keramiikkaruukku.
Siihen mahtui 130 kulhoa. Pehmusteena olkia.

Sentosa-saaren yllä. Korkeanpaikankammoiselta saavutus,
huomaa kädet! Ei voi irrottaa ettei vaan putoa :-D

Chinatownissa kävimme buddhalaisessa ja hindulaisessa temppelissä sekä kauppahallissa ihmettelemässä, mitä kaikkea voikaan syödä. Kasvitieteellisessä puutarhassa ja Sentosan saaren luontopolulla oli mukava kävellä. En ollut ennen tiennyt, että inkiväärillä on paitsi maukas ja terveellinen juuri, mutta myös upea kukinto.

Inkivääri. 

Marina Sand Bay -luksushotellin kattoterassille emme menneet, sillä pääsymaksu oli 32 dollaria per henki. Singapore Sling on siis vielä juomatta, mutta ehkä sen aika on sitten, kun Manta on laivassa. Mikäli kukkaro enää venyy: drinkin hinta loistohotelli Rafflesissa 50 dollaria eli 35 euroa. 

Buddhan hammas -temppeli.

 

Temppelissä myytiin monenlaisia ruokapakkauksia nuudeleista öljypulloihin.
Maksu hoitui automaatilla. Ilmeisesti jonkinlaisia lahjoja temppelille.

Hindujen Sri Mariammanin temppelin kattoa koristaa värikäs porukka.

Värikästä oli Chinatownin kauppahallissakin.

Suuri pieni Singapore

Kuvitelkaa, että kaikki Suomen asukkaat ahtautuisivat alueelle, jonka rajat kulkisivat akselilla Inkoo-Porkkalan niemi-Espoo-Helsinki. Se on suunnilleen Singaporen valtion alue, 700 neliökilometriä. Leveimmillään 50 kilometriä eli kuin Inkoosta Lauttasaareen. Asukkaita on 5,6 miljoonaa. Kaupunkivaltion on ollut pakko kasvaa kohti taivasta. Keskustassa arkkitehtuuri on loisteliasta, mutta laitamien asuntoalueilla rumat betoniset talokolossit seisovat vieri vieressä. 

Toimisto- ja pankkirakennusten juurella suihkuttaa
valkoinen leijonakala, Merlion, meren leijona, Singaporen symboli.

ArtScience-museon lootuksenkukka-rakennuksen on suunnitellut
Moshe Safdie ja se avattiin 2011. 

En ole suurkaupunkien ystävä, mutta Singapore on tehnyt vaikutuksen arkkitehtuurillaan ja nähtävyyksillään. Olen käynyt täällä reppureissun päätteeksi joskus 1980-luvulla ja siitä muistiin on jäänyt parhaiten lukuisat kieltokyltit. Singapore on kuuluisa ankarasta kurista: roskaamisesta, syljeskelystä ja purkukumin jauhamisesta saa sakkoja, huumeiden käytöstä jopa kuolemantuomion. Nyt kyltit ovat kadonneet ja vaikka roskaa sekä varsinkin tupakantumppeja lojuu maassa, rangaistukset ovat yhä voimassa. Yleisilme on suurkaupungille edelleen hyvin siisti. Syöminen ja juominen on kielletty paitsi julkisen liikenteen välineissä, myös asemilla, ja tästä säännöstä muistutetaan jatkuvasti kuulutuksilla. Tupakoida saa vain tietyillä paikoilla ja toimistorakennusten ulkopuolella näkeekin usein ihmisiä sauhuttelemassa. 

DNA-silta eli Helix, taustalla Marina Bay Sandin hotelli,
jonka katolla on laivan muotoinen terassi.
Näköaloja pääsee katselemaan 20 dollarin pääsymaksulla,
mutta terassin Infinity-altaaseen pulahtavat vain hotellivieraat.

Singapore on monietninen, monikulttuurinen ja moniuskontoinen yhteiskunta. Viralliset kielet ovat englanti, mandariinikiina, malaiji ja tamili. Uskontokirjo on laaja buddhalaisuudesta kristinuskoon ja islamista hindulaisuuteen. Sinagaporen 5,6 miljoonasta asukkaasta 4 miljoonaa on kansalaisia tai pysyvän asukasluvan saaneita. Suurin osa lopuista 1,5 miljoonasta on täällä työn vuoksi.  Valtaosa kansalaisista on kiinalaista (75%) alkuperää, seuraavaksi suurin etninen ryhmä ovat malaijit (15%) ja intialaiset (7%). 

Saavuimme viikko sitten Rafflesin marinaan, jolla ei ole mitään tekemistä kuuluisan loistohotelli Rafflesin kanssa. Paitsi että kummatkin on nimetty Sir Rafflesin mukaan, joka saapui tänne vuonna 1819 tekemään sopimuksen malesialaisten kanssa brittiläisen kauppapaikan avaamisesta. Siitä alkoi 122 vuotta kestänyt Britannian hallinnon aika.

Marina näkyy metroasemalta, taustalla Malesiaan johtava silta,
jossa on usein pitkä rekkajono Singaporeen päin. Metro on kätevä,
mutta matka marinasta keskustaan kestää tunnin.

 Aivan Malesian rajalla sijaitseva Marina Raffles valikoitui odotuspaikaksemme, sillä se on "meidän" laivamme lähtösataman vieressä. Marinan veneistä suurin osa on paikallisten, jotka ovat tulleet oikein viereen toivottamaan meidät tervetulleiksi. Ainoa haitta on ohi suhaavien katamaraanilauttojen aiheuttama liikehdintä, ei rullaus vaan voimakkaat sivuttaiset nykäykset, jotka laittavat fendarit ja köydet koville. Silloin on parasta pitää jostain kiinni. Hinta on 30 euroa/vrk, käytössä uima-allas ja siistit suihkutilat. Ympäristössä on vain toimistorakennuksia, lähin kauppa on metromatkan päässä. Marinassa on hyvä ravintola, mutta hintataso on hieman liian korkea tiheään vierailuun.

Matkaa Nongsapointista kertyi 40 mpk, vaikka lyhimmillään maasta toiseen on vain 5 mpk. Jännitimme tietysti Singaporen salmen ylitystä ja valtavalla satama-alueella liikkumista, mutta kaikki sujui hyvin. AIS on pakollinen myös huviveneille ja satamaviranomaisille piti meilata veneen tiedot etukäteen. VHF-ilmoituksia en tehnyt, koska radiossa oli tärkeämpääkin liikennettä ihan tarpeeksi. Koskaan ennen ei kyllä ole oltu näin lähellä kovaa vauhtia kulkevia laivoja. 

 

Salmessa on reittijakojärjestelmä, joten ensin katsottiin,
että päästään itään menevien laivojen väylän yli, sitten oli vuorossa
länteen menevien kaista. Itään menijöitä ei tässä enää näy.
Sen jälkeen oli vielä varottava satamaan vievän väylän kulkijoita.

Mutta niihin nähtävyyksiin. Olemme keskustassa kiertelyn lisäksi käyneet Kansallismuseossa ja ArtScienece-museossa sekä Gardens by the Bay -alueella, jossa vaikutuksen teki valtava halliin rakennettu sademetsä ja puutarha, Cloud Forest. Kännykässä on nyt kymmenien erilaisten orkideojen ja alppiruusujen kuvia. Jälkimmäinen on yksi oman pihan ilonaiheista ja suunnittelen istuttavani niitä lisää. 

Cloud Forest -rakennus oli näyttävä jo ulkoa.

 

Kävelysilta alkaa 35-metristä ja jalat alkoivat tutista ulkokaarteessa.
Korkeanpaikankammo.

Vesiputous ja Avatar-leffan lohikäärme.
Avatar-hahmoja oli siellä täällä, sopivat hyvin teemaan.

 

 

 

 

 

Alueella on jättiläispuita, joista korkeimman (50 m)
latvassa on näköalatasanne. Se jäi toiseen kertaan
sateisen ja tuulisen sään vuoksi. Öisin puut on valaistu
ja näkymä on parhaimmillaan lintuperpektiivistä. Vaikka
ei tämäkään huono ole:

 

Credit: Singapore tickets.