Suuri pieni Singapore

Kuvitelkaa, että kaikki Suomen asukkaat ahtautuisivat alueelle, jonka rajat kulkisivat akselilla Inkoo-Porkkalan niemi-Espoo-Helsinki. Se on suunnilleen Singaporen valtion alue, 700 neliökilometriä. Leveimmillään 50 kilometriä eli kuin Inkoosta Lauttasaareen. Asukkaita on 5,6 miljoonaa. Kaupunkivaltion on ollut pakko kasvaa kohti taivasta. Keskustassa arkkitehtuuri on loisteliasta, mutta laitamien asuntoalueilla rumat betoniset talokolossit seisovat vieri vieressä. 

Toimisto- ja pankkirakennusten juurella suihkuttaa
valkoinen leijonakala, Merlion, meren leijona, Singaporen symboli.

ArtScience-museon lootuksenkukka-rakennuksen on suunnitellut
Moshe Safdie ja se avattiin 2011. 

En ole suurkaupunkien ystävä, mutta Singapore on tehnyt vaikutuksen arkkitehtuurillaan ja nähtävyyksillään. Olen käynyt täällä reppureissun päätteeksi joskus 1980-luvulla ja siitä muistiin on jäänyt parhaiten lukuisat kieltokyltit. Singapore on kuuluisa ankarasta kurista: roskaamisesta, syljeskelystä ja purkukumin jauhamisesta saa sakkoja, huumeiden käytöstä jopa kuolemantuomion. Nyt kyltit ovat kadonneet ja vaikka roskaa sekä varsinkin tupakantumppeja lojuu maassa, rangaistukset ovat yhä voimassa. Yleisilme on suurkaupungille edelleen hyvin siisti. Syöminen ja juominen on kielletty paitsi julkisen liikenteen välineissä, myös asemilla, ja tästä säännöstä muistutetaan jatkuvasti kuulutuksilla. Tupakoida saa vain tietyillä paikoilla ja toimistorakennusten ulkopuolella näkeekin usein ihmisiä sauhuttelemassa. 

DNA-silta eli Helix, taustalla Marina Bay Sandin hotelli,
jonka katolla on laivan muotoinen terassi.
Näköaloja pääsee katselemaan 20 dollarin pääsymaksulla,
mutta terassin Infinity-altaaseen pulahtavat vain hotellivieraat.

Singapore on monietninen, monikulttuurinen ja moniuskontoinen yhteiskunta. Viralliset kielet ovat englanti, mandariinikiina, malaiji ja tamili. Uskontokirjo on laaja buddhalaisuudesta kristinuskoon ja islamista hindulaisuuteen. Sinagaporen 5,6 miljoonasta asukkaasta 4 miljoonaa on kansalaisia tai pysyvän asukasluvan saaneita. Suurin osa lopuista 1,5 miljoonasta on täällä työn vuoksi.  Valtaosa kansalaisista on kiinalaista (75%) alkuperää, seuraavaksi suurin etninen ryhmä ovat malaijit (15%) ja intialaiset (7%). 

Saavuimme viikko sitten Rafflesin marinaan, jolla ei ole mitään tekemistä kuuluisan loistohotelli Rafflesin kanssa. Paitsi että kummatkin on nimetty Sir Rafflesin mukaan, joka saapui tänne vuonna 1819 tekemään sopimuksen malesialaisten kanssa brittiläisen kauppapaikan avaamisesta. Siitä alkoi 122 vuotta kestänyt Britannian hallinnon aika.

Marina näkyy metroasemalta, taustalla Malesiaan johtava silta,
jossa on usein pitkä rekkajono Singaporeen päin. Metro on kätevä,
mutta matka marinasta keskustaan kestää tunnin.

 Aivan Malesian rajalla sijaitseva Marina Raffles valikoitui odotuspaikaksemme, sillä se on "meidän" laivamme lähtösataman vieressä. Marinan veneistä suurin osa on paikallisten, jotka ovat tulleet oikein viereen toivottamaan meidät tervetulleiksi. Ainoa haitta on ohi suhaavien katamaraanilauttojen aiheuttama liikehdintä, ei rullaus vaan voimakkaat sivuttaiset nykäykset, jotka laittavat fendarit ja köydet koville. Silloin on parasta pitää jostain kiinni. Hinta on 30 euroa/vrk, käytössä uima-allas ja siistit suihkutilat. Ympäristössä on vain toimistorakennuksia, lähin kauppa on metromatkan päässä. Marinassa on hyvä ravintola, mutta hintataso on hieman liian korkea tiheään vierailuun.

Matkaa Nongsapointista kertyi 40 mpk, vaikka lyhimmillään maasta toiseen on vain 5 mpk. Jännitimme tietysti Singaporen salmen ylitystä ja valtavalla satama-alueella liikkumista, mutta kaikki sujui hyvin. AIS on pakollinen myös huviveneille ja satamaviranomaisille piti meilata veneen tiedot etukäteen. VHF-ilmoituksia en tehnyt, koska radiossa oli tärkeämpääkin liikennettä ihan tarpeeksi. Koskaan ennen ei kyllä ole oltu näin lähellä kovaa vauhtia kulkevia laivoja. 

 

Salmessa on reittijakojärjestelmä, joten ensin katsottiin,
että päästään itään menevien laivojen väylän yli, sitten oli vuorossa
länteen menevien kaista. Itään menijöitä ei tässä enää näy.
Sen jälkeen oli vielä varottava satamaan vievän väylän kulkijoita.

Mutta niihin nähtävyyksiin. Olemme keskustassa kiertelyn lisäksi käyneet Kansallismuseossa ja ArtScienece-museossa sekä Gardens by the Bay -alueella, jossa vaikutuksen teki valtava halliin rakennettu sademetsä ja puutarha, Cloud Forest. Kännykässä on nyt kymmenien erilaisten orkideojen ja alppiruusujen kuvia. Jälkimmäinen on yksi oman pihan ilonaiheista ja suunnittelen istuttavani niitä lisää. 

Cloud Forest -rakennus oli näyttävä jo ulkoa.

 

Kävelysilta alkaa 35-metristä ja jalat alkoivat tutista ulkokaarteessa.
Korkeanpaikankammo.

Vesiputous ja Avatar-leffan lohikäärme.
Avatar-hahmoja oli siellä täällä, sopivat hyvin teemaan.

 

 

 

 

 

Alueella on jättiläispuita, joista korkeimman (50 m)
latvassa on näköalatasanne. Se jäi toiseen kertaan
sateisen ja tuulisen sään vuoksi. Öisin puut on valaistu
ja näkymä on parhaimmillaan lintuperpektiivistä. Vaikka
ei tämäkään huono ole:

 

Credit: Singapore tickets.