maanantai 8. elokuuta 2022

Nouméa, Uusi Kaledonia

Saavuimme Nouméaan lauantaina 6.8. aamupäivällä. Merimaileja kertyi 1019. Vaikka ennuste lupasi loppupäiville tyyntyvää, reipas myötätuuli jatkui aina vaan ja jouduimme viimeisenä iltana jarruttelemaan ensin reivaamalla, sitten laskemalla isopurje kokonaan. Emme halunneet tulla riutan aukolle pimeässä. 

Virsarilla neljä vuorokautta.

Uuden Kaledonian pääsaarta kiertää maailman pisin yhtenäinen koralliriutta. Se oli yllättävä tieto, luulin Australian Great Barrierin - Ison Valliriutan - pitävän ykkössijaa. Se onkin maailman suurin, mutta epäyhtenäisenä ei siis maailman pisin. Riutan sisällä purjehtiminen on mukavaa, sillä iso valtameren maininki ja aallokko puuttuu, vaikka tuulta riittää. Uuden Kaledonian riutan sisällä on lukuisia saaria, joten tutkimista riittää.

Uusi isopurje toimii loistavasti. (Nautilus Sails)
 

Passe de Boularin aukolta on 13 merimailia satamaan. Noin tuntia ennen marinaan saapumista kutsuin VHF:llä Port Mosellea, kuten Noonsiten sivulla neuvottiin. Vastausta ei kuulunut, mutta olin jo ennen lähtöä sähköpostilla kysynyt marinapaikkaa ja mereltä ilmoittanut saapumisaikamme. Jatkoin kutsumista aika ajoin, ja vasta kun olimme marinan sisäänmenon kohdalla, minulle vastattiin. Saimme luvan ajaa paikalle B11. 

Ensin ajoimme laituririvistön väärään päähän. Hanski peruutti pois ahtaasta välistä. Laitureita oli aasta äffään, mutta vain muutamassa päässä kirjain oli merkitty ja vielä harvemmassa pilttuussa oli paikkanumero. Tähyilin, josko marinan miestä näkyisi, hän oli sanonut tulevansa ottamaan meidät vastaan. Välillä yritin VHF:llä saada selkoa, mihin pitäisi ajaa. Paikallisen veneen mies huuteli, että mikä paikka, ja lähti katsomaan paikkanumeroita. Lopulta löysimme oikean kohdan, mutta paikka B11 oli varattu. Taas VHF käteen ja kysymään, että mitä nyt. Radio kuitenkin hiljeni, marinasta ei enää vastattu. Olin hikinen, janoinen ja uupunut, enkä tajunnut missä mättää. Kiinnityimme ulommaisen, äffä-laiturin päähän ja ajattelimme, että kaipa marinasta tulee joku opastamaan.

Niin tulikin, mies marinan vaatteissa. Mutta ei Port Mosellen, vaan Port du Sudin vetimissä. Olimme väärässä marinassa. Tai marina oli oikea, mutta olin puhunut toisessa lahdessa olevan marinan tyypin kanssa. Port du Sudiin olimme halunneet ja sinne olin meilannut, mutta Noonsiten tekstistä sain sen käsityksen, että marina du Sud oli paikassa nimeltä Port Moselle. Kumpikin käytti samaa VHF-kanavaa. Nolotti ja nauratti.

Marina Port du Sud on hieman kauempana keskustaa kuin
Port Moselle, mutta rauhallisempi ja viileämpi.
 

Saimme laituripaikan ja ystävällinen Port du Sudin satamakapteeni hoiti osan sisäänkirjautumisesta (vaikka oli lauantai) sekä soitti biosecuriten paikalle, joka vei perunat ja kaksi sitruunaa. Uuden Seelannin maito- ja lihatuotteet (meillä oli vielä juustoa, kinkkua, makkaraa ja pekonia) ja jopa hunajan saimme pitää. Kyse on siis siitä, että maahan ei saa tuoda hedelmiä, vihanneksia, hunajaa, siemeniä, munia, liha- eikä maitotuotteita.

Tämän tietäen olin viimeisenä yönä vahtivuorossa valmistanut hiki otsalla suklaakakun (loput munat), sipulipiirakan (loput 5 sipulia, creme fraiche ja juustoa) sekä pizzan (salamia, fetaa, sipulia, juustoa). Hella hehkui ja kävin välillä avotilassa kuivattelemassa hikeä. Vaikka salamin saimme pitää, niin ei yökokkaus ollut turha: olematonta B11 paikkaa etsiessä ja VHF:ään huudellessa tuli nälkä. Pizza maistui paremmalta kuin ikinä.

Tänään maanantaina hoidimme sisäänkirjauksen loppuun käymällä maahantuloviranomaisen luona. Saamme olla Uudessa Kaledoniassa niin pitkään kuin haluamme, sanoi virkailija.

torstai 4. elokuuta 2022

Reittivalinta osui nappiin

Matalapaineen kiertämien riittävän kaukaa oli hyvä reittivalinta. Nyt mennään neljättä vuorokautta myötätuulissa. Tuuli jopa kääntyi mukana juuri kun suuntasimme pohjoiseen Norfolkin saaren jälkeen. Okluusiorintama toi neljäksi tunniksi tyyntä ja tihkua, jonka ajan ajoimme koneella, saimme siitä lämmintä vettä ja kävimme suihkussa. Matalapaineen kohtaaminen oikeassa paikassa vaati sen kovaan keliin lähtemisen. Loppumatkasta tuulen pitäisi kääntyä itään sivutuuleksi.
Eilen Hanski laittoi vieheen veteen ja pieni tonnikala nappasi kiinni sopivasti ennen ruoka-aikaa. Puoli tuntia ja tonnikala paistui pannulla sipulin kanssa.
Kamiina sammutettiin pari päivää sitten ja päivisin tarkenee paljasjaloin. Merivesi on 21 C.
Muutaman laivan AIS on ilmestynyt ruudulle, yksi tuli näköetäisyydelle.

Kaksi vuorokautta jäljellä, saavumme Noumeaan lauantain kuluessa. Maahan pääsemme luultavasti vasta maanantaina, viranomaiset eivät työskentele viikonloppuisin.

tiistai 2. elokuuta 2022

Noin puolimatkassa

Neljäs päivä ja noin 450 merimailia takana. Reitti ei ole suuntatunut suoraan kohti Noumeaa, vaan ensin otimme etäisyyttä matalapaineeseen purjehtimalla suoraan pohjoiseen ja sen jälkeen on päästävä seuraavan, pohjoisesta tulevan matalan länsipuolelle.

Ensimäinen yö oli hieno. Pitkästä aikaa näimme taas linnunradan ja etelänristin. Tähtitaivas oli kuuttoman pimeässä yössä upea. Hanski huomasi oudon ufo-rivin ja sai minutkin kömpimään punkasta katsomaan. Taivaalla kulki tasaisena nauhana valopalloja. Ne putkahtivat pimeydestä, kulkivat peräkanaa ja painuivat taas pimeään. Näkyvissä oli noin 10 palloa kerrallaan. Hanski järkeili, että jo laskeneen auringon valo osui niihin. Emme ole keksineet, mitä ne olivat. Ufoja, tunnistamattomia lentäviä esineitä.

Toisena yönä kylmä rintama kulki yli. Se oli nopea, 20 m/s puuska ja vettä kuin paloruiskusta. Olimme jo ennen fronttia kyllästyneet ryskivään menoon ja jääneet piihin. Rintama käänsi tuulen ja aallot olivat entistäkin sekavampia. Jäimme piihin aamuun saakka. Saimme kummatkin levättyä. Aamulla tuuli edelleen navakasti, noin 15 m/s, ja aallot olivat kohtalaisen kokoisia, mutta ainakin valoisassa meno oli helpompaa kuin pilkkopimeässä.

Meritauti hellitti vasta kolmen vuorokauden jälkeen. Ne kuluivat lähinnä vaakatasossa lukuun ottamatta lyhyitä hetkiä tietokoneella sähköpostien ja sääkartan parissa. Onneksi olin tehnyt parsakaalipiirakkaa ja pastakastiketta ennen lähtöä, niistä riitti syötävää kolmeksi päiväksi. Eilen maanantaina vointi oli lähes normaali ja pystyin jopa kokkaamaan sekä kirjoittamaan tätä tekstiä. Makaaminen rullaavassa ja ahtaassa meripukassa kipeytti jonkun selkälihaksen ja nyt toinen käsi on melkein pois pelistä. En saa hiuksia ponnarille enkä pysty nyökkäämään enkä kääntämään päätä vasemmalle.

Eilen oli nopea myötätuulipäivä. Paitsi me olimme itse hitaita ja purjeiden jalustaminen virsarille vei aikaa. Viiden vuoden tauon jälkeen kaikki - heittoplokien paikat, preventterit ja kaijat - oli vähän hakusessa. Ja spiirapuomin lukitus jumissa. Vasaralla aukesi. Kun kaikki oli vihdoin paikoillaan, pääsimme hyvään 7-8 solmun vauhtiin. Albatrossi ja myrskyliitäjät kiertelivät Mantan ympärillä.

Kolmantena yönä tuuli kääntyi koilliseen ja purimme otsalamppujen valossa virsarivirityksen. Tuuli on ollut jatkuvasti puuskainen, puhalsipa se sitten mistä suunnasta tahansa. Olemme olleet korkeapaineen tuulissa, mutta vuorokauden kuluttua saamme etelään kulkevan matalapaineen länsireuna tuulet. Sen verran olisi mukava pitää etäisyyttä matalan keskukseen, että tuulen voimakkuus pysyisi maksimissaan jossain 15 sekuntimetrin paikkeilla. Meno tulee joka tapauksessa kovenemaan kunnes saamme siihen etäisyyttä.

Perillä Noumeassa meidän pitäisi olla viikonlopun aikana. Kannattaa seurata sijaintikarttaa. Pienen tekstin voi lukea viemällä kursori täpän kohdalle.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Meritautia aluksella

Kaikki hyvin Mantalla, mutta meritauti estää runoilemasta enempää.

torstai 28. heinäkuuta 2022

Kohti pohjoisen lämpöä

Se tepsi! Viisumihakemus oli kuin olikin avain sääikkunaan! Kannatti pakertaa anomus ja lähettää se ajoissa, nyt sitä ei tarvita, sillä lähdemme Uudesta-Seelannista perjantaina (Suomessa on silloin torstai-ilta/yö).

Vaikka edellisessä postauksessa jo uumoilin lähtöä, niin tässä välissä se on jo kerran peruttu. Syynä alkumatkan navakat vastatuulet ja rankkasateet. Mutta täältä ei näytä pääsevän pois ilman höykytystä, joten otamme sen vastaan heti alussa. Matkaa on noin 900 merimailia ja aikaa tarvitsemme 7-8 päivää, joten loppumatkan sääennuste on vielä arvailua.

Alun vastatuulesta ja sitä seuraavasta navakasta sivutuulesta johtuen tuskin istun tietokoneen ääressä laittamassa winlinkin karttaan sijaintia. Marine Trafficin sivulla voi seurata Mantaa AIS:in kautta, mutta aluksen nimi katoaa, kun olemme VHF-kantaman ulkopuolella. Silloin näkyy vain pinkki paatti. Kun keli ja meritautini hellittävät, laitan postauksia ja päivityksiä.


 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Akkuja, latureita ja viisumianomus

Kaksi viikkoa Opuan Bay of Islands marinassa on mennyt hujauksessa. Ajatus oli lähteä läheiseen ankkurilahteen katselemaan vihreitä kukkuloita naapuriveneiden kylkien sijaan, mutta joko on ollut huono sää tai hoidettavia asioita. 

Parasta lähteä marinasta ennen kuin ruoho alkaa kasvaa.

Akut menivät lopulta vaihtoon. Kolme vuotta seisseet uudet Remcot olisivat ehkä toimineet Australiaan saakka, mutta kun löysimme sopivat akut täältä, ja ne sai vielä autolla ja kärryllä veneen viereen, niin päätös oli helppo - hintakirpaisusta huolimatta. Victronia ei löytynyt tälläkään kertaa, mutta samaa väriä kyllä. Jenkkiläinen Fullriver, made in China, näyttää samalta kuin Victron.

Akkujen vaihdon yhteydessä selvisi, että kummatkin laturit ovat toimineet vajaateholla eli ovat korjauksen tai vaihdon edessä. Las Palmasista ostettu Whisperin laturi vaihtui puolet edullisempaan. Perkinsin laturi on edelleen huollossa. 

Vaikka Opuassa ei ole kioskia kummempaa ruokakauppaa, niin veneille löytyy tarvikkeita ja huoltoa. Parempi näin päin. Olemme päässeet kaksi kertaa autolla ruokakauppaan kuuden kilometrin päässä olevaan Paihian pikkukaupunkiin.

Fullriver 220 Ah AGM. Paino 67 kg.

Varasimme autonlainapäiväksi myös rokotusajan Kerikeristä, parinkymmenen kilometrin päässä olevasta isommasta kaupungista. Uuden-Seelannin virallinen COVID19-sivusto vakuuttaa, että jokainen maassa oleva saa koronarokotuksen huolimatta kansalaisuudesta. Kolmannesta rokotuksestamme on kulunut hieman yli puoli vuotta, mikä oikeuttaa yli 50-vuotiaat neljänteen rokotukseen. Mutta rokotus tyssäsi byrokratiaan: meillä olisi pitänyt olla jokaisesta kolmesta rokotuksesta englanninkielinen todistus. EU:n rokotustodistus ja OmaKannan tietojen näyttäminen ei riittänyt. Myöhemmin otin yhteyttä yksityiseen lääkäriasemaan, joka hoitaa myös julkisia koronarokotuksia, mutta heillä ei ollut aikaa (lue: ei halua auttaa). Kiwit ovat periaatteessa ystävällisiä, mutta säännöt, byrokratia ja jonkinlainen auktoriteettipelko ohjaa käytöstä. Hölmöjäkin sääntöjä noudatetaan viimeisen päälle eikä uskalleta ottaa vastuuta. Muutama tuttu purjehtija on kertonut samasta asenteesta erilaisessa tilanteessa. 

Vaikka emme ole olleet ihan vielä lähtövalmiudessa, olemme seuranneet tiiviisti säätä. Viikko sitten perjantaina pohjoiseen lähti veneitä, vaikka meidän mielestämme sääikkuna ei ollut kovin hyvä, mikä lievensi jäämisen harmia. Nyt näyttäisi, että ehkä ensi perjantaina voisi lähteä. Se sopisi meille mainiosti. Vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa, mihin suuntaan sää kehittyy. Vastatuulta ja moottorointia on odotettavissa joka tapauksessa, mutta talvista matalapainetta ei halua kohdata.

Varmuuden vuoksi anoimme 8. elokuuta päättyvään viisumiin jatkoa. Täytin online-hakulomaketta viikon ajan kunnes saimme hankittua passikuvat (mikään viidesta itse otetusta ei kelvannut) sekä kaikki liitteet. Tarinaa riittäisi omaan postaukseen. Totesinkin Hanskille, että tämän lomakepunnerruksen ja maksetun 100 euron jälkeen avautuu varmaan sääikkuna ennen kuin nykyiset viisumit vanhenevat.


 


maanantai 11. heinäkuuta 2022

Testipurjehdus Opuaan

Kun tuulimittari alkoi näyttää puuskissa 30 m/s, päätimme tulla seuraavan myrän ajaksi marinaan. Varsinkin kun seuraava matalapaine näytti vielä pahemmalta. 

Delfiinit tulivat moikkaamaan, kun ajoimme kohti Whangarurua.
Yksi kääntyi kyljelleen ja katsoi suoraan kohti, tuntui
että se haki katsekontaktia. Oli pakko riisua aurinkolasit ihan sitä varten!

 Whangaruru oli tuulesta huolimatta hyvä ankkurilahti - pari mailia tasaista matalaa hiekkapohjaa. CQR piti Mantan paikoillaan, mutta ei tuollaisessa kelissä pysty täysin rentoutumaan. Pelkästään tuulen ujellus aiheutti stressiä. Sen huomasi oikeastaan vasta sitten, kun tuuli moinasi ja tuli hiljaista. 

Whangaruru. Tuuli kääntyi melkein 180 astetta, joten olimme
ensin kuvan paikassa suojassa itätuulelta, sen jälkeen lahden toisella
reunalla. Kovin tuuli tuli pohjoisen ja luoteen suunnalta. Kuvan päivä oli ainoa
tyyni päivä viiden päivän sisällä.

Lauantaina purjehdimme 40 merimailia Opuan marinaan. Sää oli mitä parhain testipurjehdukseen: navakka vastainen höystettynä mojovalla myrskyn jälkeisellä mainingilla. Tulin merisairaaksi heti kun Manta alkoi nyökkiä tiukassa luovissa. Tulipa siis testattua sekin, ettei taipumukseni meritautiin ole kadonnut. Uusi isopurje toimi hienosti, joskin sen nostaminen ja reivaaminen vaatii voimia. Huonovointisena en edes yrittänyt, Hanski sai tehdä kaiken työn. Uusien kattoluukkujen tiiviys tuli myös perusteellisesti testattua. Iltaa kohti tuuli tyyntyi ja moottoroimme viimeisen mailin marinaan juuri auringon laskiessa. Syöminen oli jäänyt muutamaan hedelmään ja leipäpalaan kokin ollessa toimintakyvytön, joten menimme Opuan jahtiklubille syömään tuhdit uppopaistetut annokset.


Bay of Islands marina Opuassa on valtava eikä siten kovin
viihtyisä. Vaihteeksi kuitenkin nyt marinassa.

Testipurjehdus oli tarpeen, sillä edellinen legi Urquhart - Whangaruru oli lähes tyyni. Silloin tuli testattua kalastuspuoli: vieheeseen tarttui ensin keltapyrstömakrilli sitten pieni tonnikala. Hyvä, ettei isompia saaliita, sillä taidot olivat ruosteessa ja välineet kadoksissa kalanuijasta ämpäriin. Hyödyllinen testipurjehdus sekin.

Keltapyrstömakrilli (ilmeisesti). Oli maukas! 

Pari pientä hankintaa ja huoltoa vielä, sitten olemme valmiit tuhannen merimailin legiin Uuteen-Kaledoniaan. Kunhan se sääikkuna vaan joskus aukeaa.