Tasan 12 vuotta sitten

En ole saanut kirjoitettua luvattua viimeistä päivitystä, mutta kun hoksasin että eilen, 10. kesäkuuta, oli tasan 12 vuotta siitä, kun lähdimme pursiseura Sindbadilta kohti Pietaria, on pakko ryhdistäytyä.

Ympyrä sulkeutui viimeistenkin merimailien mitalla perjantaina 24. toukokuuta, kun purjehdimme Inkoosta pursiseura Sindbadille Lauttasaareen. Laiturilla oli iso joukko vastaanottajia, juhlaliput liehuivat ja Hannu Laineen saksofoni soi. Heti ensimmäisenä meitä tuli tervehtimään pariskunta, jota en tunnistanut, ja ehdin hetken olla nolona, kunnes he esittelivät itsensä: Ari ja Eija Luoma, sy Arctic Lady. Olimme tavanneet vähemmän arktisissa oloissa eli Panamassa vuonna 2005. Ei ehkä tarvitse nolostua, jos ei tunnista ihmisiä 21 vuoden takaa! Kaverit ja suurimman osan sindbadilaisia sentään tunnistin, mitä auttaa se ettemme ole olleet poissa koko 12 vuotta.

Ainoa kuva, jonka ehdimme itse ottaa.

 

Sitten saimme lasin käteen, sy Olivian Markku Mikkola piti puheen, Mäkisen Rami hoiti kuohuvan tarjoilun ja Mustosen Riitta oli tehnyt aivan upean ja maukkaan kakun. Kaikkien tuntema Ruffe teki meistä videon Valtameripurjehtijoiden facebook-sivulle. Sari Mikkolan kamerat naksuivat eikä halauksista meinannut tulla loppua! Aivan häkellyttävän upea vastaanotto! 

Kuva: Sari Mikkola FhotoUnic

 

Kuva: Sari Mikkola PhotoUnic

Meillä oli veneessä pieni valokuvanäyttely ihmisistä ja sukulaisista, jotka ovat purjehtineet Mantalla tai olleet lomailemassa kanssamme. Lasten kasvamisesta huomaa konkreettisimmin ajan kulun. Hanskin pojanpoika Nuu oli 4-vuotiaana isänsä kanssa vierailulla Portugalissa, nyt sama pikkupoika on 15-vuotias teini. 

Tämä on suosikkini! Hanskin pojanpojat Lanzarotella
tammikuussa 2014. Kymmenen vuotta tekee tuossa iässä ihmeitä.

 

Tunteet purjehduksen päättymisestä maailmalla eivät ole muuttuneet. Olemme edelleen tyytyväisiä, että olemme kotona. Manta on Inkoon uudessa satamassa ja siellä on toistaiseksi käyty vain tyhjentämässä venettä. Meillä kummallakin on niin paljon mielenkiintoista tekemistä, ettei vesillelähtö ole tullut edes mieleen. Hanskilla classic trial ja minulla kasvisten kasvatus (tänä kesäänä tomaattia, paprikaa, kesäkurpitsaa, mangoldia, pinaattia). Teemme lisäksi pienessä määrin vielä töitä. Kirjoitan nykyään Pohjoismaiden vanhimpaan veneilylehteen, Frisk Brisiin. Tuleeko uusi matkakirja?, moni on kysynyt. Tuskin, ellen keksi kiinnostavaa näkökulmaa. Tällä hetkellä tuntuu, ettei yksinkertaisesti ole aikaa niin isoon projektiin.

Asumme mökillä ja nautimme ihanista kesäpäivistä. Olemme seuranneet lintujen pesintää (kaikissa 12 pöntössä on asukkaita!), kirjosieppojen nahistelua ja kuunnelleet tikanpoikien vaativaa huutelua. On ollut hienoa seurata kevään muuttumista kesäksi. Tätä olen kaivannut, Suomen valoisa kevät on ainutlaatuinen.

Viikon kuluttua elämämme muuttuu seuraavaksi 12 vuodeksi aika lailla: seiskarinkoira Pikistä tulee pienen perheemme kolmas jäsen. Pennun kanssa tuskin tarvitsee miettiä, mitä tekisi.

Elämä on ollut hyvää kuluneen 12 vuoden aikana. Olemme nähneet upeita ja erityisiä paikkoja ja saaneet kokea paljon. Nämä vuodet eivät ole olleet pelkkää purjehdusta ja uusia elämyksiä kaukana kotoa, vaan myös pitkiäkin aikoja Suomessa ja niihin on sisältynyt läheisten suruja ja iloja, vakavia sairastumisia ja poismenoja. Asioita, jotka mieluiten ottaa vastaan ja jakaa läheisten kanssa. 

Tähän sopisi nyt joku fiksu loppulause tai lista maista joissa olemme käyneet, lukuja meripeninkulmista joita olemme purjehtineet, mutta sanonpa vaan että

Kiitos lukijoille, ihanaa Suomen suvea!