Juhannus ja uusivuosi samana päivänä

Kukkien ja koivunlehtien sijaan pitäisi nyt olla kuva tähtitaivaasta, tarkemmin seulasten tähtiryhmästä. Kun Pohjolassa juhlistetaan juhannusaattoa 24.6., Uudessa-Seelannissa vietetään maorien uutta vuotta, matarikia. Sen ajankohta vaihtelee kesä-heinäkuussa ja tänä vuonna se osuu meidän juhannusaatolle. Ensimmäistä kertaa Uudessa-Seelannissa matariki on yleinen vapaapäivä.

Tämä kuva ei kyllä liity tekstiin mitenkään. Näkymä joelle
veneen perästä.

 

Seulasten (plejadien) tähtiryhmä on ollut tärkeä monissa kulttuureissa intiaaneista antiikin Kreikkaan, Polynesiasta Japaniin. Muissakin kuin maorikulttuurissa seulasten nousu taivaanrannasta liittyi ajanlaskuun. Se oli uuden alku, uuden vuodenkierron tai uuden kylvökauden.

Maorit viettivät Matarikia muutaman päivän ajan, jo pelkästään siksi, että taivas ei välttämättä ole kirkas sateisena talviaikana - se pitää edelleen paikkaansa. Usean päivän juhla antoi ainakin mahdollisuuden nähdä tähdet. Matarikin aikana muisteltiin kuolleita, juhlittiin nykyhetkeä ja valmistauduttiin seuraavaan satokauteen.

 Me valmistauduimme huomiseen juhannusaattoon pesemällä lattiat ja avotilan. Jo oli aikakin! Hanski pesi myös genuan nostimen laakeripesän, joka oli täynnä moskaa ja esti rullan pyörimisen. 

 

Ilme ei osunut ihan kohdalleen kuvaan, ei homma näin kurja ollut.

Vietämme juhannusta luultavimmin sisätiloissa, sillä lämpötila on iltaisin 10 asteen tienoilla. Menu on rakennettu ruotsalaisten kavereidemme varaan, he saapuvat huomenna veneelleen ja kapsäkistä pitäisi löytyä silliä. Meillä on perunat ostettuna. Tuoretta tilliä täältä ei saa.

Hyvää juhannusta!
Tuleeko kukasta tangon sanat mieleen...

 

 

Vihdoin vesillä!

Onneksi olin mennyt heti toukokuussa ensitöikseni varaamaan vesillelaskupäivää. Vapaana oli vain yksi ajankohta viiden viikon päässä. Silloin oli vaikea hahmottaa, oliko se liian aikaisin vai myöhään töiden suhteen. Olimme valmiit veteen varhemmin, mutta aikaistaminen ei onnistunut, joten tiistaina 14.6. kello 7, kun taivas alkoi juuri vaaleta, aloitettiin Mantan laskeminen veteen.

Norsandissa on käytössä valtava traileri/kelkka, jonka kyytiin vene otetaan telineineen. Koko paketti lasketaan ramppia pitkin veteen ja telineeltä lähdetään pois vasta kun alus kelluu ja kaikki tarvittavat tarkistukset on tehty. Kaikki sujuu hallitusti ja rauhassa. Edellisessä blogissa on systeemistä enemmän tarinaa ja kuvia. 

Manta vietiin jo edellisenä päivänä rampille.

Tämä on hitaampaa ja työläämpää kuin lukkinosturilla ja vaatii tekijöiltä osaamista, mutta tällä tavalla voi nostaa isoja aluksia ja varsinkin monirunkoveneitä. Norsandissa onkin paljon katteja. Ylös on vedetty myös isoja kalastusaluksia. Satamakaput Kevin ja David ovat konkareita.

Ahdasta ja täyttä on. Hanski fillareineen näkyy katin alla.

 
Oli hieno aamu, tyyntä ja kaunista edellisten päivien sateiden ja tuulien jälkeen. Kun vihdoin kelluimme ja irtauduimme telineestä, käänsimme kokan joelle ja lähdimme hiljalleen ajamaan. Mahtavaa ja myös vähän jännittävää! Marraskuussa 2017 olimme lähteneet Riverside Drive marinasta ja nousseet kuiville, nyt 4,5 vaiherikkaan vuoden jälkeen suuntasimme takaisin samaan marinaan. Matkaa oli peräti kaksi merimailia. Kiire ei ollut, sillä jouduimme odottamaan aamuruuhkan hellittämistä - vasta silloin nostosilta aukeaa vesiliikenteelle.

 

Riverside Drive marina. Manta moottoriveneen vasemmalla puolella.

Loupanin Ulla ja Pelle olivat ottamassa köysiä vastaan. He olivat varmistaneet meille juuri vapautuneen paikan täpötäydessä marinassa. Joimme myöhemmin Mantassa kahvit mustikkapiirakan kera - oli todella mukavaa olla taas ihmisten ilmoilla. Illalla lähdimme keskustaan kävelylle ja päädyimme pizzalle. Pienet ovat ilot, kun asuu 5 viikkoa syrjäisellä teollisuusalueella!

Kuva vastarannalta. Alavesi paljastaa mutapohjan.

Nyt on edessä kaikenlaista sekalaista hommaa, kuten sprayhoodin uusiminen, satelliittipuhelimen ja SSB:n testaaminen, Perkinsin huolto. Näistä seuraavassa postauksessa tarkemmin.

Keskustan Town basin ja Whangarei marina.
Oikealla Hundertwasserin suunnittelema museorakennus.

Kuukausi töitä telakalla

 Neljä viikkoa sitten kurvasimme vuokra-autolla Mantan viereen ja seuraavana päivänä aloitimme työt. Työlistaa lyhennettiin tärkeysjärjestyksessä: asuttavuus (sähkö, vesi, lämmitys, tavarat paikoilleen), vesillelaskuvalmius (pohjan maalaus, sinkit, kylkien vahaus, kaiku- ja lokianturit, koneen tarkistus & käynnistys, potkuri paikoilleen) ja sitten lukuisat muut työt, joista työläin oli purjeiden laittaminen paikoilleen. Lisäksi on tehty isoja ja pieniä hankintoja, kuten vaikkapa aurinkopaneeli (100 W) ja varasaranat uusiin kattoluukkuihin.

Pyörällä 2,5 metriä alumiiniputkea 5 kilometrin verran.
Tästä tuli toinen, lyhyempi spiirapuomi. Hanski kuljetti
myös 110 x 50 cm aurinkopaneelin pyörällä 3 km matkan kaupasta veneelle.
Taisin olla niin huolissani, ettei tullut otettua kuvaa!

Rikkoutuneiden laitteiden/tavaroiden lista on edelleen lyhyt: lämminvesivaraaja ja kompassi. Varaaja lopetti hommansa vielä tuntemattomasta syystä ja odottaa korjausta. Kompassi oli menettänyt nesteensä eikä elvytys auttanut. Ostimme uuden - pienen ja halvan - koska muita ei ollut saatavilla.

Tohtori Aulin operoi nesteensä menettänyttä potilasta.

Tämä on  pientä. Olemme kuulleet surullisia tarinoita yksin jääneiden veneiden kohtaloista. Rajat sulkeutuivat nopeasti ja ajankohtana, jolloin moni purjehtija oli lähtenyt käväisemään kotimaassaan. Vene jäi veteen ilman valmistelua pitkää poissaoloa varten. Kahdessa vuodessa kosteus, home, ruoste, korroosio, torakat ja mitä lienee vielä aiheuttavat tuhoisaa jälkeä niin sisätiloille kuin laitteille.

Uusi isopurje (9.6 oz dacron) on painava ja jäykkä.
Mielenkiintoista päästä kokeilemaan!

 

Vihdoin viikon päästä tiistaina pääsemme veteen. Kärsivällisyys on välillä ollut koetuksella mutaisella, rumalla, meluisalla telakalla. Viikko sitten kävimme lounaalla Iiriksen Jonnan ja Timon kanssa, mikä oli tervetullut piristys. Eilen piristimme itseämme pyöräilemällä keskustaan jäätelölle. Poikkesimme Riverside Drive marinassa juttelemassa ruotsalaisen Loupanin pariskunnan kanssa. Tarkoitus on asettua tähän marinaan joksikin aikaa, jos vain tilaa löytyy. Sää on nimittäin ollut aivan surkea ajatellen purjehdusta pohjoiseen, Fidzille tai Uuteen-Kaledoniaan. Monet, kuten Iiriksen Jonna ja Timo ovat odottaneet kuukauden edes jonkinlaista sääikkunaa, mutta pohjoisen puoleinen tuuli on pitänyt veneet maissa.

Tämän kuvan jälkeen vedimme vielä genuan paikoilleen.
Se on huollettu ja UV-suoja uusittu.
Fokka joutaisi vaihtoon, katsotaan riittääkö aika uuden tilaamiseen.
Odotamme tarjousta uudesta sprayhoodista.