Syklonikausi ei riittävä syy päästä Uuteen-Seelantiin

Uuden-Seelannin rajat pysyvät edelleen tiukasti kiinni vierasveneiltä. Kaksi päivää sitten maan terveysministeriö linjasi, ettei syklonikausi riitä syyksi maahantulolle. Päätös koskee sekä veneitä että miehistöjä.

Lähtötilanne on se, että Uuden-Seelannin rajat ovat suljettu kaikilta muilta paitsi oman maan kansalaisilta ja maan lipun alla purjehtivilta aluksilta. 

Tästä perussäännöstä on säädetty poikkeuksia, kuten aiemmassa postauksessa kertomani vähintään 30 000 euron satsaus veneen huoltoon, mikäli sille on pakottava tarve. 

Toinen poikkeus on humanitäärinen syy, jota OCC yritti saada perusteluksi syklonialueelta saapuvien veneiden maahantulolle.

Elokuun 26. päivä tehdyssä päätöksessä tähdennetään, ettei pelkkä hirmumyrskykaudelta suojautuminen täytä humanitäärisen tai muun pakottavan tarpeen kriteerejä. Poikkeuslupaa on myöskin turha anoa taloudellisen menetyksen nojalla. Lopuksi niputetaan koko matkaveneily: huviveneily ei kuulu humanitääriseen tai pakottavan tarpeen määritelmiin. Ei myöskään turismi (ilmeisesti viitataan miehistön viisumityyppiin). 

Edelleen huvivene ja sen miehistö voi saada poikkeusluvan saapua maahan näillä mainituilla kriteereillä, mutta tilanteen täytyy olla aika poikkeava. "Pakottava tarve" jää edelleen tulkinnanvaraiseksi, virkamiesten päätettäväksi.

Bora-Bora 2017.

Varsinkin Ranskan Polynesiassa matkaveneet ovat odottaneet ja toivoneet erilaista päätöstä. Monen Tyynenmeren ylittäjän matka katkesi koronan vuoksi maalis-huhtikuussa juuri Ranskan Polynesiaan. Päätöksen taustalla saattaa olla se, ettei osa Ranskan Polynesiaa ole syklonialuetta. Tuamotut ja Seurasaarten pääsaari Tahiti ovat, mutta hirmumyrskyt ovat näilläkin alueilla aika harvinaisia. Tosin hirmumyrskykaudet näyttävät nykyään rikkovan totuttuja aika- ja aluerajoja.

Tällä hetkellä 13 venettä on jättänyt erikoislupa-anomuksen, niistä 7 perustuu huoltokriteeriin, 6 pakottava tarve -kriteeriin. Normaalisti Uuteen-Seelantiin saapuu noin 600 venettä syklonikauden ajaksi.

Opua karanteenilaituri lokakuu 2017.

 "For clarity, humanitarian reasons or other compelling needs would be unlikely to include situations relating solely to financial loss, or to vessels travelling primarily for pleasure or convenience such as tourists or ‘wintering over’. People in vessels travelling to New Zealand to ‘winter over’ (e.g. to avoid hurricane/cyclone season in the Pacific) may have other genuine humanitarian reasons or other compelling needs for coming, which would need to be demonstrated in order for these vessels to qualify for an exemption." (NZ Ministry of Health)

Itämerellä on toivoa

Hyvää Itämeripäivää!

"Itämerellä on toivoa, mutta meren hyvää tilaa saa odottaa", sanoi Seppo Knuuttila (SYKE) Ylen Aamussa, ja valaisi aamuni. Itämeren tila ei ole hyvä, mutta määrätietoinen toiminta voi pelastaa ainutlaatuisen meren.

Söderskär 2009.

Kun sanoja toistetaan, niiden merkitys alkaa haalistua. Itämeren valuma-alue. Rehevöityminen. Tärkeistä asioista tulee toistettuna niin tuttuja, että ne sujahtavat ohi. Pitää oikein pysähtyä miettimään, mitä ne käytännössä tarkoittavat.

Itämereen valuu vettä sitä ympäröivälta maalta. Sitä tarkoittaa valuma-alue. Ja Itämeren tapauksessa valuma-alue on neljä kertaa laajempi kuin itse meri. 

Valuma-alueen vesi tulee pelloilta, metsistä ja taajamista. Vedessä on ravinteita - liikaa ravinteita, mikä aiheuttaa meren rehevöitymisen. Rehevöityneessä meressä viihtyvät eri lajit, esimerkiksi sinilevä, kuin vähemmän rehevöityneessä. 

Koska veden valumista mereen ei voi estää, on keskityttävä poistamaan valumavedestä ravinteita ennen niiden päätymistä mereen. Esimerkiksi entisöimällä kosteikkoja. "Toimiva kosteikko voi pidättää jopa 90 prosenttia veden mukana kulkevasta maa-aineksesta ja siihen sitoutuneista ravinteista", kerrotaan WWF:n sivulla.

Viittaukset:

Baltic Sea Action Goup

John Nurmisen säätiö

WWF Suomi

Itämeripäivä 27.8.

Söderskär kuvattuna Kaunissaaresta 2009.

Syklonikausi lähestyy - humanitaarinen vetoomus Uudelle-Seelannille

Kolme kuukautta aikaa purjehtia Ranskan Polynesiasta turvaan ennen kuin Tyynenmeren hirmumyrskykausi marraskuussa alkaa. Mutta mihin?

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, useat järjestöt ovat tehneet kuukausitolkulla töitä sen eteen, että Uusi-Seelanti avaisi rajansa meritse saapuville matkapurjehtijoille.

Tähän mennessä ei ole tapahtunut muuta edistystä kuin se, että Uuden-Seelannin hallitus päätti antaa superjahdeille ja huviveneille mahdollisuuden maahantuloon, mikäli vene teettää NZ Marinen alaisella yrityksellä työtä vähintään 50.000 NZ dollarin eli noin 30.000 euron edestä. (Ensin lupa koski ainoastaan superjahteja, myöhemmin se laajennettiin koskemaan myös alle 25-metrisiä aluksia. Kiitos valppaiden järjestöjen.)

Lupanomus käsitellään tapauskohtaisesti. Hyväksytty lupa koskee ainoastaan alusta, miehistölle on anottava erikseen viisumit (= maahantulo ja sallittu aika viettää maassa).

Päätöksessä on onneksi pari oljenkortta, jotka kaikki kuitenkin riippuvat sanaparista "compelling need" - pakottava tarve.

"A new maritime exception will allow entry to those arriving at the maritime border, where there is a compelling need for the vessel to travel to New Zealand. Compelling needs include vessels to be delivered for refit and repair, responding to emergency and humanitarian situations, crew changes, discharge of catch or resupply."

Nyt matkapurjehtijat vetoavat Uuden-Seelannin hallitukseen nostamalla esiin humanitaarisen tilanteen. Matkaveneiden on päästävä tropiikista turvaan hirmumyrskyiltä.

Juttu aiheesta maan yleisradioyhtiön sivulla. Ja tässä linkissä OCC:n 30.7. päivätty katsaus.

Eikä pidä vähätellä satojen matkaveneiden taloudellista merkitystä Uuden-Seelannin venealalle. Jokainen käyttää jotain palvelua, vähintään marinan ja/tai telakan. Useimmat ostavat ja teettävät paljon. Arvion mukaan tulossa olisi 200-300 venettä, jotka viipyvät noin puoli vuotta. Siinä ajassa ehtii tukea maan taloutta usemmallakin sektorilla. Matkaveneiden tuoma raha on tarkasti tiedossa, sillä useimmat hyödyntävät alv-vapautta (aiheesta tässä postauksessa). Kokonaissumma on merkittävä, muuten erityistä verohelpotusta ei olisi ryhdytty edes miettimään.

Toivotaan, että Uuden-Seelannin hallitus päästää veneet ja purjehtijat maahan, olipa perustelu sitten humanitaarinen tai taloudellinen.

Lisäys 5.8.2020: Tänään lupaavia uutisia niille purjehtijoille, jotka ovat Uudessa-Seelannissa.

RNZ uutisoi, että viisumiin voi saada pidennystä (keväällä viranomaiset pidensivät automaattisesti purjehtijoiden päättymässä olevat viisumit syyskuun 25. saakka) ja tulli myöntää (hakemuksesta) veneille lisäaikaa 1.7.2021 saakka.

Sen sijaan meille lentäen maahan pyrkiville on huonoja uutisia. Karanteeni on tulossa maksulliseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita rajojen avaamista edelleenkään muille kuin oman maan kansalaisille.

Yhdessä kohtalaisen paljon huomiota saaneessa blogikirjoituksessa nostettiin myös meidän tilanteemme esiin, hyvä!