Talvisatama Hoorn

Emme jääneet vangeiksi Hollannin kanavaverkostoon, vaikka läheltä piti. Vielä kaksi siltaa meni epäkuntoon, mutta onneksi takanamme. Tapahtumat lisäsivät hieman mieleen hiipinyttä ahdistuksen tunnetta odottaessamme Haarlemissa edessä olevien siltojen aukeamista. Niitä oli vielä seitsemän sekä yksi sulku, takaisin ei päässyt. Useat sillat ovat niin matalia, ettei maston kaataminen kannelle auttaisi.

Yksi Haarlemin nähtävyyksistä on keskustassa sijaitseva
tuulimylly, jonka Adriaan de Booys rakennutti 1779.
Mylly tuotti betonia yksinoikeudella 25 vuotta.
Hyvä bisnes tiilitalojen kaupungissa.

 Tiistaina ajoimme ison lotjan perässä viiden sillan ja yhden matalan sulun läpi, jotta olisimme varmasti ajoissa paikalla, kun ensimmäinen moottoritiesilta keskiviikkona kello 9.55 aukeaa. Sulun läpi olimme tulleet taas suolaiseen veteen, vaikka matkaa merelle olikin.

Koko viikon kestänyt sade taukosi lähtöhetkellä!

Odotuspaikka ennen viimeisiä siltoja. Maihin ei pääse, mutta ei siihen ollut tarvettakaan.

Ja vihdoin keskiviikkona 8. marraskuuta puomit pysäyttivät moottoritiellä suhaavat autot ja rekat, tie nousi niiden edessä pystyyn ja Manta pääsi läpi. Heti kun olimme toisella puolella kellot alkoivat kilkattaa ja silta laskeutui takaisin alas. 

Nyt saavat autot ja rekat odottaa, täältä tullaan me! 

Sitten vielä vihoviimeinen silta, jonka takana odotteli useita tulijoita: isohko risteilylaiva, perinnepursia korkeine mastoineen, luotsialus sekä muutama purjevene. Moottoritiesilta aukeaisi siis samana päivänä vielä toisenkin kerran. 

Heti sillan jälkeen käännyimme oikealle kohti Amsterdamia. Vasemmalla olivat Ijmuiden ja avomeri. Olimme varanneet pienestä ja suojaisesta Sixhavenin marinasta paikan yhdeksi yöksi, sillä tulossa oli kohtalaisen kova myrä. Ehdimme sataman suojaan ennen kuin alkoi tuulla ja sataa. Oli vasta iltapäivä, joten lähdimme lautalla kaupungin toiselle rannalle, josta oli lyhyt kävelymatka Merimuseoon.

Amsterdamin merimuseolla on komea rakennus.
Täältä lähtiessä satoi vaakasuoraan ja jäimme kuivattelemaan
vaatteita pizzan ja oluen ääreen. 

Seuraava aamu valkeni lähes tyynenä ja poutaisena. Meillä oli edessä sulun takana sijaitseva Markermeer, matala tekojärvi. Se oli aiemmin osa suurta merenlahtea, mutta vuosina 1927-32 rakennettu 32 km pitkä Afsluits-pato erotti lahden merestä. Alue sai nimen Ijsselmeer. Vuonna 1976 valmistui toinen pato, joka jakoi Ijsselmeerin kahtia. Sisempi alue on Markermeer.

Markermeer on Ijsselmeerin eteläpuolella. (Lähde Wikipedia)

Matkaa Amsterdamista Hoorniin kertyi noin 25 meripeninkulmaa. Nyt huomaan, ettei kameroita ole otettu esille, ei yhtään kuvaa Markermeeriltä.

Hoornin vanha satama. Taustalla vuonna 1532 valmistunut torni.

Saavuimme Grashavenin jahtiklubille iltapäivällä. Olimme vieneet auton sataman parkkialueelle ennen Rotterdamiin lähtöä, joten paikka oli tuttu. Autosta löytyi ruisleipää ja jaloa Matkaaja-juomaa sekä muuta tarpeellista, jota ei oltu otettu veneelle mukaan - pitihän meidän olla matkassa vain muutama päivä. 

https://www.grashavenhoorn.nl/

Jahtiklubi on iso, venepaikkoja noin 700. Moni nostaa veneensä talveksi maihin, sillä täälläkin saattaa tulla pakkasta ja jäätä. Niinpä talvikaudeksi (15.10. - 15.4.) laituripaikan saa todella edullisesti. Kaikki vedessä talvehtijat kootaan sataman suojaisimpaan laituriin.  Osassa veneistä asutaan vuoden ympäri, kuten meidän naapurissa, mikä oli mukava yllätys. Naapuri lupasi pitää silmällä Mantaa ja lähettää viestejä. Vain muutama paikka oli vapaana, yllättäen yksi niistä lähellä rantaa ja suojainen. Laiturilla ei ole aisoja eikä poijuja, vaan paalut. Tavoistamme poiketen kiinnitimme Mantan perä edellä laituriin, jotta keula on kohti vallitsevaa tuulen suuntaa. Vaikka sisäjärvellä ei ole vuorovettä, veden korkeus voi vaihdella metrin verran riippuen tuulista. 

Otimme sprayhoodin ja katoksen pois, etteivät ne homehdu.
Vihreää hometta ei saa kankaasta millään pois.

Aloimme tyhjentää venettä tavaroista, joita Itämerellä ei tarvitse ja joita oli kymmenen vuoden aikana kertynyt veneeseen. Kirjoja, vaatteita, kankaita, matkamuistoja, työkaluja.... uskomattoman paljon mahtuu pieneen tilaan. Toimme kotiin ison jollan ja perämoottorin. Vesikone ja ajoankkuri oli myyty Haarlemissa, mutta tuuliperäsin ja satelliittipuhelin antenneineen lähtivät autolla Suomeen myytäväksi.

Kolmessa päivässä saimme pakattua ja laitettua Mantan talvikuntoon. Kaksi päivää myöhemmin ajoimme laivan rampilta Helsingin maaperälle. Seuraavana päivänä satoi lunta.

Reipasta talvea kaikille, keväällä tarina jatkuu!