Onhan se jotenkin hassua, että vietimme kuukauden miljoonakaupungissa, ja blogissa on kerrottu vain metsäreiteistä ja linnuista. Mutta tämä kertoo paljon meistä ja siitä, missä viihdymme. No, tässä tulee kuvia ja tunnelmia Sydneyn sataman vilkkaammista osista. Toisena joulupäivänä ajoimme bussilla seuraamaan Sydney-Hobart -kisan starttia.
 |
| Lähtöä olisi voinut mennä seuraamaan omallakin veneellä, mutta maista käsin sai kokonaiskuvan. |
Vuodesta 1945 lähtien järjestetty purjehduskilpailu Sydneystä Tasmanian pääkaupunkiin Hobartiin on saanut ikonisen maineen ja sen nimen tuntevat nekin, jotka eivät tiedä itse kisasta mitään. Täytyy tunnustaa, että omakin tietämys rajoittuu perusfaktoihin: startti on vuosittain aina toisena joulupäivänä (26.12.) ja keli saattaa tällä 630 merimailin vaativalla legillä muuttua vaikeaksi, jopa hengenvaaralliseksi, kuten tapahtui vuonna 1998, jolloin myrsky iski veneisiin Australian mantereen ja Tasmanian erottavassa Bassin salmessa.
Nykyisen pääsponsorinsa Rolexin nimeä kantavan kilpailun historiasta voi lukea enemmän (englanniksi) verkkosivulta.
 |
| Me seurasimme starttia sataman suun kukkulalta. |
 |
| Isoimmat ja nopeimmat.Tavallisia veneitä tuskin erottaa. |
Tänä vuonna keli oli hyvä, pääasiassa navakkaa myötäistä. Isot maxiveneet kiitävät maaliin puolessatoista vuorokaudessa. Ensimmäinen maalilinjan ylittäjä oli 100-jalkainen (30 metriä pitkä ja 8 metriä leveä)
hiilikuituinen AndooComanche. Sen keskinopeus on siinä 25 solmua. Huh.
Kisassa on useita luokkia, palkintoja ja tunnustuksia, ja mukana on monenlaisia pursia, hiilikuitujättiläisistä tavallisiin perhepursiin. Kisan pienin - ja vanhin - oli 9 metriä pitkä kahvelirikattu Maluka, joka suoriutui matkasta neljässä vuorokaudessa. Pisin aika, 5 vuorokautta, kului 30-jalkaiselta Currawangilta, jossa oli kahden hengen miehistö. Jotain sitä luokkaa olisi meiltäkin matkaan mennyt aikaa. Kisassa oli oma luokka kahden hengen miehistölle ja joku viestittikin, että sinne vaan mukaan Mantalla osallistumaan.
Kilpapurjehdus ei ole koskaan viehättänyt - tai no ehkä silloin kun alkaa saavuttaa edessä olevaa purjetta. Mutta emme tosiaankaan osallistuneet Sydney-Hobart -kisaan emmekä ole purjehtimassa Tasmaniaan ollenkaan. Tältä osin purjehdussuunnitelma on muuttunut.
Reittisuunnitelman muutos
Viisi vuotta sitten tehty suunnitelma kiertää Australian eteläkautta Intian valtamerelle ei enää houkuttele. Matka olisi maileissa lyhyempi, kun nyt olemme jo näin etelässä, mutta olosuhteiden ja sään suhteen Australian etelä- ja länsiranikko ovat erittäin vaativia. Olemme saaneet tarpeeksemme sääikkunoiden odottelusta ja täysin sään tahdittamasta purjehduksesta. On pakko myöntää, että viiden vuoden paussi on laimentanut purjehdusintoa.
Kun palasin Suomesta Sydneyyn, purjehdus Tasmaniaan oli vielä suunnitelmissa. Samoin pidimme eteläistä reittiä vielä mahdollisena vaihtoehtona, mikäli sopiva sääikkuna avautuisi ilman suurempia tuskailuja. Mutta parin viikon sinnikkäät vastatuulet alkoivat nakertaa Tasmanian purjehduksen mielekkyyttä ja lopulta päätimme perua sen kokonaan. Päällimmäinen tunne oli helpotus, mikä osaltaan kertoo, että se oli vaihtoehdoista oikea.
Palaamme pohjoiseen itärannikkoa pitkin, kuten suurin osa purjehtijoista. Matkaa mantereen pohjoiskärkeen kertyy Sydneystä noin 1600 merimailia (Tasmanian keikka olisi tuonut 1200 mpk lisää). Pääsemme kokemaan Suuren valliriutan ja moikkaamaan Strengellin perhettä Cairnsiin. Koilliskulmasta suuntaamme Torresin salmen läpi Arafuran merelle ja edelleen Timorin merelle. Käymme ehkä Darwinissa, mutta uloskirjautuminen maasta pitää tehdä vasta Cocos Keelingillä, mikäli tällä Asutraliaan kuuluvalla atollisaarella haluaa pysähtyä. Ja emmeköhän halua, sillä matkaa Darwinista on 2000 merimailia, mikä katkaisee Intian valtameren pitkän ylityksen mukavasti.
Syklonikausi päättyy virallisesti huhtikuun lopussa, mutta nykyään voi vielä toukokuussakin esiintyä trooppisia myrskyjä, joten kovin pitkälle 30. leveyspiirin pohjoispuolelle ei kannata sitä ennen mennä. Etenemme hissukseen pohjoiseen, määränpäänä nyt aluksi Gold Coastin seutu, josta toivomme löytävämme sopivan marinan ja telakan. Nimittäin taas on korjattavaa ja huollettavaa. Runkoikkunat vuotavat, mikä paljastui koko laajudessaan yhdellä Hanskin ja Raimon vastatuulilegillä. Hanski korjasi ikkunat Uudessa-Seelannissa vuonna 2018, mutta aurinko, lämpö ja väärä primeri ovat tehneet tehtävänsä. Lisäksi Perkinsin ruiskutuspumppu vuotaa ja sen irrottamiseksi korjausta varten joutuu pahimmassa tapauksessa nostamaan moottorin irti.
Joten Tasmanian purjehdus ei peruutunut pelkän säähän kyllästymisen vuoksi, vaan veneen saattaminen valtamerikuntoon on nyt tärkeintä. Vaikuttaa vaikealta löytää sellainen marina tai telakka, jossa saa itse tehdä töitä. Yksi syy löytyy tiukoista työturvallisuusmääräyksistä. Gold Coastilla on pari paikkaa ja myös Bundabergissä homma onnistuu, mutta Bunda on syklonialueella ja vaatii vakuutusyhtiön hyväksynnän ja lisämaksun. Kaikkea selvittelyä on hidastanut joulu ja uusi vuosi, mutta nyt olemme toiveikkaalla mielellä. Aikaahan meillä on, toivottavasti jopa niin paljon, että ehdimme käydä keväällä Suomessa.
Uuden vuoden ilotulitukset
Joulun jälkeen siirryimme Sydneyn keskustaan tarkoituksena seurata vuoden vaihtumista satojen muiden veneiden joukossa, vaikka massa-ankkurointi vähän hirvittikin.
 |
| Tästä lahdesta oli tarkoitus siirtyä paremmalle paikalle katsomaan uuden vuoden ilotulitusta, mutta lopulta jäimme tähän. |
 |
| Ilmainen aitiopaikka ilotulituksen seuraamiseen oli varattu hyvissä ajoin. Pitkin rinteitä oli telttoja, patjoja ja tuoleja. |
Uuden vuoden ilotulitus on Sydneyssä todellinen spektaakkeli, sillä on jopa oma sivu wikipediassa! Koronan vuoksi tapahtuma on ollut kahtena edellisenä vuonna pienimuotoinen, mutta nyt räiskittiin niidenkin edestä. Kello 21 oli lasten (ja vanhusten) ilotulitus ja keskiyöllä varsinainen show. Uni alkoi painaa heti perheilotulituksen jälkeen ja niinpä laitoimme kellon soimaan viittä vaille keskiyöksi.
Sydneyn Harbour bridge, satamasilta, on tapahtuman keskipiste ja sadat veneet kokoontuvat vesille sen näköpiiriin. Raketteja ammutaan muualtakin satama-alueella, tänä vuonna viideltä eri alustalta usean merimailin matkalta. Homma oli hyvin organisoitu: poijut rajasivat eri alueet, ankkurialueella piti olla viimeistään kello 19 ja liikkua sai vain tiettyjä reittejä pitkin. Ilmassa pörrasi poliisin koperi ja vesilläkin vilkkuivat siniset valot.
Heräsimme keskiyöllä seuraamaan aivan mieletöntä räiskettä ja rakettishowta, joka
kesti ainakin 15 minuuttia,
jos ei pidempäänkin. Taivaalle ammuttiin 3,5 miljoonaa euroa. Kuvista
tuli epätarkkoja, joten lainaan tähän wikipedian kuvan vuodelta 2006-07.
 |
| Kuva: Wikipedia. |
Onnea, intoa ja terveyttä vuodelle 2023!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti