Lintubongarina Sydneyssä

Miljoonakaupunki Sydneystä (5 milj as.) löytyy yllättäen luonnonläheisiä ankkurilahtia ihan läheltä keskustaa. Mielipaikkamme on Bantry Bay, jonka rannoilla ei ole lainkaan asutusta. Toinen mukava lahti on Sugar Loaf Bay, jossa olimme viime viikon kovan etelätuulen ajan. Teimme sieltä käsin myös joulun ruokaostokset ja kävimme bussilla venevarustekaupassa. Eilen siirryimme Bantry Bayhin viettämään joulua. Täältäkin pääsee bussilla ihmisten ilmoille, mutta ruokakauppaa ei ole kävelymatkan päässä.

Bantry Bayn näköalapaikka.

Kummassakin lahdessa olemme käyttäneet kaupungin maksuttomia poijuja. Kätevämpää kuin ankkurointi. Poijut on tehty kestämään 20 tonnia painavan aluksen paino 25 solmun tuulessa ja niitä on 400 kappaletta ympäri Sydneyn vesiä. Poijussa saisi olla enintään 24 tuntia kerrallaan, mutta käytännössä sääntöä ei noudateta - varsinkaan, jos vieressä on vapaa poiju. Omatunto alkoi Sugar Loaf Bayssa kolkutella vasta kun keli laantui ja lahteen alkoi tulla enemmän veneitä. Olimme killuneet samassa poijussa 8 vuorokautta. Bantry Bayssa on rauhallisempaa, lahti on kapea pussinperä, joka houkuttelee lähinnä kalastajia. 

Toinen mukava havainto Sydneystä ovat lukuisat kävely- ja patikointireitit. Monessa paikassa ne kiertävät rantoja, mukaan lukien nämä meidän poijulahtemme. Sugar Loafissa kävimme melkein joka aamupäivä kiertämässä "sokeritopan" eli teräväkärkisen kukkulan. Täällä Bantryssa polku on vaativampi ja koko rengasreitin kulkeminen kestää 2,5 tuntia. 

 

Sugar Loaf Bayn näkymiä.

 

Rappusista ei pääse eroon näissä lahdissa.

Lahtia ympäröivien metsien puusto on pääasiassa eukalyptusta ja jotain pitkäneulaista mäntyä. Aamuisin, varsinkin jos on kosteaa ja viileää, metsästä tulvahtaa ihana eukalyptuksen tuoksu. Auringon noustua korkeammalle alkaa korviahuumaava kaskaitten siritys. Mutta parhaita luontoäänielämyksiä tarjoavat linnut. Olemme tehneet todellista ornitologista salapoliisityötä selvittääksemme kuka täällä laulaa - tai oikeammin ääntelee. Täällä asuu apinalintu, vauvalintu ja rääkyjä.

Rääkyjät oli helppo selvittää. Iltaisin valtavat parvit vitivalkoisia kookkaita kakaduja kokoontuu rantapuihin. Ne rääkyvät tosi rumasti. Mutta mikä ääntelee kuin lapsi tai vauva? Ja joskus olisi voinut vannoa, että metsässä oli apinalauma.

 

Variksen kokoinen kakadu on todella yleinen. Sillä on karsea ääni!

Australia-museossa tutkimme täytettyjä lintuja (kaikki mantereen lajit olivat esillä) ja päättelimme, että apinalintu voisi olla kookaburra. Se on kookas, korpin kokoinen ruskeavalkoinen lintu, jonka nokasta huomaa sen kuuluvan kuningaskalastajien heimoon. Netistä löytyi kookaburran ääntelyä. Sitä kuvailtiin nauruksi, mutta kyllä se apinalauma oli.

Kookaburra, suomeksi isonauraja.

 

Vauvalinnun bongaaminen vei pisimpään. Ääni oli uskomaton, aivan kuin hieman kyllästynyt pieni lapsi tai kovaääninen vauva olisi päästellyt pitkiä vokaaleja, ääää ääää. Kunnes kerran kävelimme ääntelevän korpin ohi. Australialainen korppi - iso musta korppi - ääntelee kuin vauva.

Hyvää joulua näistä lintutunnelmista!