Brisbane - Sydney

Olin kuukauden Suomessa ja sillä välin Hanski ja Manta siirtyivät 462 merimailia etelään, Brisbanesta Sydneyyn - kiitos Raimo Mäkisen, joka tuli gastiksi. Australiassa rannikkopurjehdus on vaativaa, varsinkin näillä eteläisimmillä leveysasteilla. Soppaa hämmentää kovien tuulien lisäksi voimakas etelään kulkeva Itä-Australian merivirta, valtameren mainiki, tuuliaallot ja vuorovesi. Ja ainakin nyt etelään pyrkiessä tuntuu että etelätuulia on tiuhaan. Eteneminen on pätkittäistä, joskus todella lyhyitä legejä. Hyviä satamia on harvakseltaan.

Coffs Harbour on reilun 200 meripeninkulman päässä Brisbanesta
Hanski ja Rami odottivat täällä viikon sopivaa keliä. 

 

Satamasta löytyi kalatori.
Ruokalistalla tällä kertaa tonnikalapihvit.

Vain parikymmentä merimailia ennen Sydneytä Hanski ja Rami hakeutuivat suojaan Pittwater-lahdelle.  Vierasveneille tarkoitettu ulkoilualueen maksuton poiju löytyi taskulampun valossa. Seuraavana päivänä tuuli voimistui sellaisiin lukemiin, että oli parasta odottaa. Keskiviikkona 23. marraskuuta Manta saapui Sydneyyn, ja onneksi Rami ehti vielä olla muutaman päivän turistina ennen lentoa Suomeen. 

Olimme purjehduskaverien vinkistä varanneet Mantalle poijupaikan Cammeray marinasta. Sydneyssä vain harvat ja varakkaat saavat veneensä keskustaan, mutta onneksi lukuisista lahdista löytyy vaihtoehtoja. Laituripaikkaa yleisempää on pitää vene poijukiinnityksessä. Laituripaikkoja ei yksinkertaisesti riitä alueen tuhansille veneille.

Cammeray marina on kapeassa lahdessa eli hyvin suojainen.
Rannat ovat jyrkät, kuva on otettu lähimmältä kadulta.

Pieni kyltti talojen välissä ja 109 askelmaa.
Niiden takaa löytyy marina.

Hanski oli ehtinyt tutustua alueen palveluihin, liikenneyhteyksiin ja Sydneyn nähtävyyksiin, joten minulla oli valmiina yksityisopas, kun viikko sitten saavuin. Marinasta pääsee keskustaan kätevästi bussilla. Taloista, autoista ja kaupoista päätellen Cammeray on vauraiden asuinaluetta. Lähikauppa ei ole mikään ketjumarketti, vaan jonkinlainen maxi-deli: herkkuja ja erikoisuuksia löytyy joka makuun. Hedelmiä, vihanneksia, juureksia ja marjoja on monen normikaupan tarjonnan verran, juustotiski saa pyörryksiin. Viereisestä Northbridgen kaupunginosasta löytyy puolestaan iso Woolworths-marketti, josta saa tavanomaisempaa tavaraa. Sieltä kävimme täydentämässä mm. kahvi-, kauramaito- ja puurovarastot. Kummatkin ovat noin 20 minuutin mäkisen kävelymatkan päässä. 

Kuvakaappaus lähialueen veneistä.
Manta on sinisen pallon kohdalla.

 

Sydneyssä oli tietysti ensimmäiseksi käytävä katsomassa oopperatalo ja merimuseo. Säästän teidät valokuvilta, jokainen tietää miltä tanskalaisen Utzonin suunnittelema purjeista inspiraation saanut upea oopperatalo näyttää. Museossa kiinnostavinta oli kapteeni James Cookin Endeavour-laivan replika. Kannella oli käytetty paljon oranssinpunaista väriä, oppaan mukaan näin oikeassakin Endeavourissa. Olen lukenut paljon Cookista ja aina kuvitellut laivat pelkästään mustan ja puun värisiksi. Ilmeisesti kunnollista lakkaa ei 1700-luvulla ollut, maali oli kannella kestävämpi ja helppohoitoisempi valinta.

Viikonloppuna teimme retken Blue Mountainsin alueelle, joka sijaitsee parin tunnin junamatkan päässä Sydneystä. Vajaan kilometrin korkeus alensi mukavasti lämpötilaa. Aamulla junasta noustessa piti vetää kevytuntuva päälle, mutta iltapäivällä oli jo t-paitakeli.

Katoombasta löytyi Hanskille hattu!

Blue Mountains on valtava luonnonpuisto.
Three sisters on yksi kuvatuimpia kohteita.

Patikoimme pätkät turistialueella, tosiretkeilijät laskeutuvat 500 metriä laaksoon, jossa on useita eripituisia reittejä. Vaihtoehdot laskeutumiseen olivat 900 jyrkkää rappusta tai kaapelihissi, tosin puolivälin laaksoon pääsi junalla, jonka raiteiden kaltevuuskulma on 50 astetta. Korkeanpaikankammoisena - ja yllättäen hieman jalkavammaisena - minulle riitti tasangon lyhyet reitit. Sitä paitsi laaksosta piti tulla myös ylös.

 Sydneyn marinat ja poijupaikat alkavat olla täynnä. Osa veneilijöistä tulee tänne kesäkuukausiksi (joulu-tammikuu) ja osan paikoista vie etelään matkalla olevat veneet. Kun varauksemme 15.12. päättyy, meidän on lähdettävä Cammeray marinasta, mutta sääennuste ei näytä hyvältä matkan jatkamiseen kohti Tasmaniaa. Toistaiseksi emme ole löytäneet uutta marinapaikkaa, mutta yksi lähilahdista (Bantry Bay) sijaitsee ulkoilualueella, jonka rantoja ei ole rakennettu ja jossa on maksuttomat poijut. Poijussa saa olla vain 24 tuntia, mutta tässä lahdessa voi myös ankkuroitua. Voimme ehkä saada jolululahjaksi sääikkunan, ja mikäs sen parempi tapa olisikaan viettää vuoden 2022 joulua kuin purjehtia Tasmaniaan. Kohta nähdään olemmeko olleet tarpeeksi kilttejä!