Tämä oudohko otsikko tuli mieleeni, kun kävin metsässä. En ollut trooppisessa banaanimetsässä, vaan minulla oli metsässä eväänä banaani. Suomalaisessa ihanassa, kauniissa mäntymetsässä, missä pehmeä sammal loistaa vihreän eri sävyissä. Keltainen banaani oli räikeä ja jotenkin liian napakka metsätunnelmaani. Vaikka se oli ostettu Inkoon S-marketista, se edusti tropiikkia, mistä olin juuri tullut. Banaani marraskuisessa mäntymetsässä kuvasti hyvin sen hetkistä olotilaani.
Olin nimittäin muutama päivä aiemmin lentänyt Brisbanesta Helsinkiin. Lentäminen on purjehtimiseen verrattuna kuin ilmiintymistä, ihan liian nopeaa siirtymistä kulttuurista ja ilmastosta toiseen. Olin tullut kuukaudeksi Suomeen, hoitamaan äitini asioita ja muuten vaan lomalle vene-elämästä.
Lähtöä edeltävällä viikolla Brisbanessa oli yli 30 lämpöastetta. Ai että oli ihana istua pipo päässä ja pitkät kalsarit jalassa kaatuneella puunrungolla iltapäivän auringon paistaessa matalalta. Tikka nakutti jossain kauempana ja mäntyjen latvat humisivat havupuun huminaa yläpuolellani.
Pian marraskuun lomani on loppu ja ilmiinnyn banaanien maailmaan, ehkä käyn banaanimetsässäkin. En kyllä usko, että se antaa minulle voimaa samalla tavoin kuin pohjoinen mäntymetsä.
Hanski ja Manta odottavat Sydneyssä. Sekä 30 asteen helle.
Tervetuloa takaisin banaanimantereelle!
VastaaPoista