Teimme Cairnsissa ison päätöksen: laivaamme Mantan Eurooppaan. Hanski kirjoitti tästä jo Facebookiin, mutta tässä vielä päätöksen taustoista. Aluksi täytyy sanoa, että vielä muutama kuukausi sitten en olisi voinut kuvitellakaan tällaista ratkaisua. Ilman 4,5 vuoden taukoa olisimme todennäköisesti nyt kotona maapallon ympäri purjehtineina. Vielä Brisbanessa olimme lähdössä Intian valtameren yli. Reitti oli päivitetty kulkemaan Cocos Keelingin, Chagoksen ja Mayotten kautta, muonaa oli ostettu puolen vuoden tarpeisiin ja tietokone ole täynnä linkkejä ja tietoa tälle reitille.
Mutta olihan se ollut jo nähtävissä Uudesta Seelannista lähtien: ilo ja innostus oli haalistunut, jos ei kadonnut lähes kokonaan. Tämä elämäntapa oli alkanut tuottaa enemmän stressiä kuin mielihyvää. Olimme kokeneet paljon hienoa, ja toisaalta ne asiat, jotka meitä nyt innostivat, olivat kotona Suomessa. Tässä iässä sitä on yhtä kärsimätön kuin viisivuotias: ei jaksa odottaa kokonaista vuotta.
Minä olen meistä kahdesta se, joka on ollut haluttomampi jatkamaan, mutta mukauduin siihen, koska en ajatellut että vaihtohdot - myynti tai laivaus - olisivat mahdollisia. Intian valtameren lähtestyessä vähän innostuinkin. Olen aina pitänyt pitkistä avomeripurjehduksista ja 3000 merimailia Australian rannikkoa oli aika uuvuttavaa. Kun Hanski Cairnsissa otti puheeksi purjehtimisen vaihtoehdot, hämmästyin, mutta en todellakaan ollut vastaan.
Päätimme ensiksi selvittää, mitä Mantan laivaus maksaisi. Vanhan veneen laivaus voi kuulostaa taloudellisesti älyttömältä, mutta meille Mantalla on enemmän arvoa kuin sen myyntiarvo. Jatkamme purjehdusta lähivesillä. Myynti Australiassa vaatii paljon työtä ja vaivaa, ja paras myyntialue oli tuhat merimailia vastatuuleen perän takana. Se siis hylättiin.
Saimme Peters&May -yhtiöltä tarjouksen laivauksesta syys-lokakuussa Singaporesta Hollantiin. Se oli ainoa saatavissa oleva tähän vuodenaikaan, sillä harva haluaa laivata veneensä Euroopan talveen. Tunnettu Sevens Stars aloittaa vasta helmi-maaliskuussa lähtösatamana Thaimaan Phuket. Hinta on kutakuinkin sama.
 |
| Lähde: Wikipedia. |
Aika Cairnsissa kului neuvotteluissa Peters&Mayn kanssa, mikä nosti taas ainakin minun stressitasoni äärimmilleen. Ehdot ovat nimittäin karut: kun sopimus on allekirjoitettu, rahaa ei saa takaisin, mikäli ei pysty tuomaan venettä laivan kylkeen sovittuna päivänä. Jopa maksamatta oleva loppusumma on maksettava. Pienellä painettua pränttiä ja erikoistermejä riitti sivukaupalla. Oli polttoaineen hinnankorotuksen vaikutusta loppusummaan ja kaikenlaisia lisämaksuja. Hysteeristä naurua aiheutti pykälä, jossa oli myöhästymisveloitus: 34 000 dollaria tunti. Laiva ei odota edes 15 minuuttia.
Laivayhtiöllä on oikeus määrätä lastauksen ajankohta, reitti ja purjehdusaika. Emme siis tiedä, milloin laiva lähtee, mutta sopimukseen on kirjattu päivämäärä 4.9., ensimmäinen mahdollinen lastausaika, jonka mukaan maksut ja ehdot määräytyvät, ja jonka mukaan meidän on oltava Singaporessa. Peters&May on agentti eli sitä, millä laivalla tai edes minkä yhtiön laivalla rahdataan, ei ole vielä tiedossa. Laiva ottaa muutakin kansirahtia kuin jahteja.
Oma päänvaivansa on tullaus. Soitin Suomen tulliin, jossa sanottiin
ettei tuontiveroa tarvitse maksaa, koska vene on ollut koko ajan Suomen
rekisterissä. Toivottavasti Hollannin tulliviranomaiset ovat samaa
mieltä. Huolta ei helpota lukuisat laituritarinat maailmalta palaavien
alv-maksuista. Tosin en ole koskaan kuullut kenenkään pallonkiertäjän oikeasti joutuneen
maksamaan tuontitullia.
Emme allekirjoittaneet sopimusta vielä. Riski myöhästymiseen ei ehkä ole suuri, mutta sen seuraus olisi kestämätön. Meillä on vielä 2000 merimailia Singaporeen, sisään- ja uloskirjautumiset Indonesiassa ja Singaporessa sekä ties mitä odottamattomia viivästyksiä.
Seuraavaksi edessä on Indonesia, maa jossa olen reppureissanut, mutta johon en koskaan ajatellut purjehtivani. Laivauksen hoitamisen lisäksi on pitänyt ottaa selvää täysin uudesta purjehdusalueesta ja sen byrokratiasta, jota monet pitävät niin hankalana, että osallistuvat Indonesia Rallyyn välttääkseen paperityöt. Onneksi tärkeimmät, viisumin ja purjehdusluvan (vessel declaration), voi hoitaa netissä. Meillä on 30 päivän e-viisumi (hinta 32 €/kpl). Port of entrymme on Lombokin saarella oleva marina, joka hoitaa maksua vastaan viranomaiset paikalle noin 30 km päässä olevasta kaupungista.
Cullen Bay marinassa tuttu vene, Panacea.
Täällä Darwinissa viranomaiset ovat kiireisiä Indonesia Rallyyn osallistuvien veneiden tullauksen vuoksi ja saimme ajan uloskirjaukseen vasta tiistaille 18.7. Indonesia on lähellä: päämäärästä riippuen vain parinsadan merimailin päässä, joten menijöitä on paljon ja monenlaisia. Indonesian laaja saaristo on ausseille kuin meille lomapurjehdus jonnekin Itämerellä, joskin tietysti eksoottisempi kohde. Aussien lisäksi moni pallonkiertäjä seilaa Indonesian, Malesian ja Thaimaan kautta Intian valtamerelle. Me voimme toivottavasti päättää oman purjehduksemme tältä erää Singaporeen ja jatkaa sitä viileämmissä vesissä myöhemmin. Suunnitelma on jättää Manta Hollantiin talveksi.
Mutta sitä ennen raportoimme Indonesiasta. Jangan lupa dengan saya!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti