Vene-elämää Etelä-Kiinan merellä

Jaavan meri vaihtui Karimata-salmen jälkeen Etelä-Kiinan mereksi. No eipä Kiinaan ole kuin reilut tuhat merimailia. Matkaa Singaporeen tätä kirjoittaessa noin 300 mpk.

Olemme purjehtineet pysähtymättä tätä viimeistä tuhatta merimailia Lombokista Batamiin, vimeiseen Indonesian satamaamme, sillä meillä on pieni mahdollisuus saada Manta laivaan jo elokuun puolella. Kaikki riippuu siita, tuleeko Singaporesta kyytiin toinen alus. Pelkastään Mantan takia tämä laiva ei lastaa Singaporessa. Olemme odottaneet jännittyneinä tietoa ison työaluksen laivaustilanteesta ja tietysti toivoimme saavamme sen jo legin alussa. On ollut pakko paahtaa pysähtymättä, vaikka varmuutta aikaisemmasta lähdosta ei ole. Indonesiasta emme siis ole nähneet juuri muuta kuin merta. Olisi ollut mukava pysähtya matkan varren saarilla.

Non-stop purjehduksen rutiinit ovat aika samanlaisia kuin valtamerella - vahditaan, nukutaan, navigoidaan, syödaan, jutellaan, kahvitellaan, luetaan. Mutta meri ei ole valtameri. Tääläa on matalaa ja vuorovesivirtoja, on salmia, saaria ja karikkoja seka paljon liikennettä eikä reittia voi vetää suoraan kohteeseen. Maata emme ole nähneet kuin ensimmäisen vuorokauden lopulla, kun ohitimme Kangean-saaren. Nyt on sunnuntai, viides purjehduspäivä.

Jaavan ja Etelä-Kiinan meret ovat uskomattoman matalia. Kun Bandan ja Floresin merien syvyys oli kilometrejä, täällä se on vain kymmeniä metrejä, yleisimmin 20-40 metriä. Merikartassa on kartoittamattomia alueita eivätkä sijainnit aina pidä paikkaansa. Ankkuripaikkaa lähestyessä kannattaa käyttää Google Earth -karttaa, joita löytyy valmiiksi tehtynä mm. Soggy Paws -veneen sivulta. Tein aikoinaan niitä itsekin (ohje löytynee googlaamalla) ja Fidzillä kartat olivat tarpeeseen.

Laivojen A-luokan AISit putkahtavat plotterin ruudulle kymmenien merimailien päästä, mutta kalastusaluksilla joko ei ole AISia lainkaan tai ne näkyvät vasta lähellä. Olemme kohdanneet useita hinaajia, joiden AIS näkyy vasta parin merimailin päässä. Ne hinaavat valtavia proomuja pitkiäkin matkoja vastatuuleen ja vasta-aaltoon.

Lähestymme päivantasaajaa (sen ylityksestä tulee oma postaus) ja sen myöta pilvisyys on lisääntynyt ja tuuli heikentynyt. Pilvettöman taivaan ovat valloittaneet korkeat valkoiset ukkospilvet ja matalat harmaat saderintamat. Olemme tähan saakka välttyneet sekä ukkospuuskilta (tutkassa näkyi juuri kaatosade 4 mpk päässä) että tyynestä ja päässeet etenemään purjein. Vaikka dieseliä on riittavasti vaikka koko loppumatkaa varten, tässä 30 asteen kuumuudessa moottorointi on tuskaa. Ilma on kosteaa, merivesi 31 asteista, joten yöksi ei juuri viilene. Iho on jatkuvasti nihkeä ja nukkuessa tyyny ja aluslakana suorastaan kastuvat. En haluaisi viettää täällä kuukausia.

Kolmen-neljän tunnin yövahdit hujahtavat nopeasti silloin, kun liikennettä on ympärilla. Hiljaisempina hetkinä aika kuluu lukiessa. Olemme ladanneet kännyköihin "pinon" e-kirjoja, mm. Tapio Lehtisen uusimman Selviytyjän (parempi kuin ensimmäinen kirja) sekå Leena Lehtolaisen uusimman dekkarin Pimeän risteys (taattua Lehtolaisen laatua, koukuttavaa). Risto Isomäen teokset ostamme aina, tällä kertaa Vedenpaisumuksen lapset, mikä sai pohtimaan ihmisen alkuperää.

Syöminen ja varsinkin se, mitä syötäisiin on minulle ruokavastaavana yksi pitkän legin aktiviteeteista. On hauska miettiä, mitä rajallisesta valikoimasta voi kokata. Ruokaa tehdään sään ja mielialojen mukaan, mutta myös siinä järjesteyksessä, mikä pilaantuu ensin. Meilla oli Lombokista lähtiessa jäljellä Darwinista ostettuja porkkanoita, kukkakaalia, kaalia ja kesäkurpitsaa. Porkkanat ja kukkakaalin jämä olivat normielamän kompostikamaa, mutta kun ruskeat laikut leikkasi pois, tuli niistä maistuva wokki pekonin kera. Pari kertaa olen leiponut leipää yölla, kun on pari astetta viileämpää, mutta se ei kuumuuden takia houkuttele. Lämmitän pannulla valmiita wrappeja, niihin päälle juustoa ja mitä muuta varastosta löytyy - ajaa leivän aseman. Yksi Ikean näkkileipäpaketti on vielä jäljellä sekä kolme purkkia silliä. Seka useita kiloja perunaa. Kalaa ei ole tullut näilta vesiltä.

Aikoinaan Järvisen Anterolta reilut 10 vuotta sitten saamamme pieni vesikone toimii edelleen. Vaikka tuotto on nykylaitteisiin verrattuna vaatimaton, 5 litraa tunnissa, on sen muutaman tunnin käyttö ollut hyvä lisä vesivarastoon. Indonesiassa johtovettä ei voi juoda, ja ainoa keino täyttää vesitankit on ostaa isoja vesiautomaattipulloja. Pikaseiluumme hyvä puoli on se, ettei ole tarvetta täydentää vettä tai dieseliä. Lombokista ostimme vain hedelmiä, sikakalliita tuontiomenia omenasosetta varten (sitä pitää olla puuron kanssa) sekä pari papaijaa ja painavan vesimelonin.

Lähestymme Linga-saaristoa, jonne on tarkoitus jäädä yöksi ankkuriin. Saaristojen lähella on liikaa valottomia kalaveneita ja kalastushässäköitä, jotta olisi turvallista purjehtia öisin. Ensi yö on siten viimeinen merellä ja tällä 3000 merimailin Cairns - Singapore reissulla. Pitäkää peukkuja, että Manta pääsee laivan kyytiin jo elokuussa!