Ylitimme päiväntasaajan maanantaina 7. elokuuta kello 5.29 Indonesian aikaa (UTC +8) itäisellä pituuspiirillä 105 astetta 40,8 minuuttia. Hanski jutteli Neptunuksen kanssa, mutta minä olin syvässä unesssa, sillä vahtivuoroni oli venynyt muutamalla tunnilla, kun eteen oli ilmestynyt pitkäsiima. Onneksi huomasin pienen vilkkuvalon ja siitä lähtevän poijujatan, jota lähdimme kiertämään. Siiman pää oli neljän merimailin päässä ja kesti tunti saavuttaa se. Ilmeisesti lähdimme kiertämään pidemmän kautta, mutta kun meinaa melkein ajaa päälle, ei ole aikaa harkita väistösuuntaa eikä sitä toista päätä pimeässä olisi nähnytkään. Pieni valkoinen valopiste kyllä näkyi, joka lähemmäs tullessa palastui kalastusalukseksi ja olikin siiman pää. Kirkkaasti valaistuja kalapaatteja on näkynyt koko matkan, mutta tämä oli ensimmäinen joka riippui siiman tai verkon päässä.
 |
| Tyypillinen päiväntasaajan pilvi tuo ukkoskuuron. Merellä onneksi vältyimme näiltä. |
 |
| Meillä oli hyvä tuuli koko 1055 mok matkan Lombokista Batamiin. Moottorilla ajoimme vain alussa ja lopussa, yhteensä 10 h. |
Tämä oli meille neljäs päiväntasaajan ylitys. Ensimmäiset koimme Tyynellä valtamerellä matkalla Panamasta Galapagokselle vuonna 2002 ja Tahitilta Havaijille vuonna 2003. Kolmannen kerran ylitimme päiväntasaajan Atlantilla matkalla Kap Verdeltä Brasiliaan syykuussa 2014, ja siitä saakka Manta on ollut eteläisellä pallonpuoliskolla, yhteensä yhdeksän vuotta.
Kaksi päivää pohjoiselle pallonpuoliskolle siirtymisen jälkeen ajoimme sisään Nongsapoint marinan aallonmurtajan aukosta. Olimme viettäneet kaksi edellistä yötä ankkurissa. Saarten läheisyydessä oli niin paljon erilaisia pyydyksiä ja liikennettä, että yöpurjehdus ei enää houkutellut.
 |
| Sy Sundancen miehistöltä käytettynä ostettu InReach oli tallettanut tällaisia tietoaja. Huippunopeus lähes 11 solmua. Juu, surffattiin ennen kuin reivattiin. |
Oli helpotus saapua Nongsapointiin. Takana oli tuhat merimailia Lombokista, kolmetuhatta siitä, kun olimme Cairnsissa päättäneet laivata Mantan Singaporesta. Jäljellä oli enää 40 merimailia Rafflesin marinaan Singaporen länsipuolelle. Lyhin etäisyys kaupunkivaltioon on vain 8 mpk.
Iltapäivällä tuli meili, että Manta ei pääse seuraavalla viikolla lähtevään laivaan. Se oli sekä pettymys että helpotus. Olimme turhaan kiirehtineet ja uskaltaneet hieman jo unelmoida kotiinpaluusta. Toisaalta järjesteltävää riittää ja nopea lähtö olisi aiheuttanut ylimääräisiä kuvioita viranomaisten kanssa. Singaporen sisäänkirjautuminen on yhtä aikaa vievää ja mmonimutkaista kuin Indonesiaankin. Agentti on pakollinen ja aikaa pitää varata useita päiviä.
Jäämme Nongsapoint marinaan elokuun loppuun saakka, sillä laituripaikka on halvempi kuin Singaporessa. Elokuussa täällä on 50 % ale ja maksamme 26 euroa/vrk. Marina on osa laajaa resorttia ja uima-allas pelastaa iltapäivän kuumuudelta, vaikka vesi on 30-asteista kuten ilma (+33 C) ja merivesikin (+32 C).
 |
| Nongsapoint marina & resort. Uima-allas on mukava, mutta silti olisin mieluummin jo Suomessa. Kuumuus on lamaannuttavaa. |
Illalla kävimme syömässä marinan ravintolassa ja sitten koitti ansaittu ensimmäinen hiljainen yö reiluun viikkoon. Heräsin nakerrukseen. Mitä hemmettiä!? Herätin Hanskin ja kuuntelimme. Rapina ja nakerrus kuuluivat keittiön suunnalta. Hiiri? Vai peräti rotta? Roskiskaapin tarkempi tutkimus paljasti silputtua eristettä ja munankuoria. Silpun koon perusteella päättelimme jyrsijän rotaksi. Olin edellisenä aamuna tehnyt munakasta ja heittänyt kuoret roskikseen. Sieltä ne oli napattu. Nyt muistui mieleen, että kun olin kannella siirtänyt kumivenettä, sen alta paljastui nakerrettu lentokala ja tomaatin kuoria. Ruokakätkö. Tomaatit olivatkin ainoa ruokatarvike, joka ei ollut muovilaatikossa tai jääkaapissa. Vähissä olivat rotan muonat olleet.
Lähdimme heti aamulla taksilla ostamaan rotanloukkuja. Kaksi erilaista mallia, laatikko ja perinteinen viritettiin keittiön alakaappeihin. Syötiksi perunaa, juustoa ja keksiä, toiseen maapähkinävoita. Heräsin yöllä napsahdukseen ja kolinaan. Se jäi kiinni!, huusin Hanskille, ja ryntäsimme molemmat tahoiltamme keittiöön. (Hanski nukkuu keulassa, minä peräpunkassa, kuumuuden vuoksi erillään.) Avasimme roskiskaapin oven. Ensivaikutelma oli pettymys: loukku oli kumollaan, mutta ilman saalista. Missä rotta? Olinhan kuullut sen pyristelevän. Huomasin pitkän hännän kaapin pohjalla. Rotta oli yrittänyt pakoon lattian alle, mutta oli joko juuttunut tai pökertynyt säikähdyksestä, sillä se makasi liikkumatta. Hanski otti pihdit, veti sen niillä hännästä ulos ja tiputti tyhjään roskikseen. Hihkuimme, olimme saaneet sen! Rotta virkosi ja oli äkkiä keksittävä jotain, ettei se pääse karkuun. Vanha leikkuulauta kanneksi ja paino päälle. Mietimme mitä tehdä. Jos sen heittää veteen, se ui takaisin. Olimme nimittäin päätyneet siihen, että rotta oli Medanassa uinut veneeseen. Avotilan tilavien poistoputkien kautta on helppo kulku. Olimme olleet ihan lähellä rantaa olevassa poijussa, koska kumivene vuotaa, joten uintimatka ei edes ollut pitkä. Myöhemmin kuulimme, että myös hollantilaiskavereidemme veneeseen oli samassa paikassa tullut rotta.
 |
| Rotta roskiksessa, mittapuuna voi käyttää perunanlohkoa sen pään vieressä. Jätimme perunaa syötiksi, kun se oli aiemminkin hakenut roskiksesta ruokaa. |
Marinan vartija suuntasi valonheittäjän Mantaan. Oli varmaan nähnyt taskulamppumme ja liikehdinnän. Kun emme osanneet päättää mitä tehdä, saatikka itse ottaa eläintä hengiltä, Hanski vei roskiksen vartijoille. Emme tiedä mitä he rotalle tekivät, mutta aamulla Hanski haki tyhjän roskiksen takaisin. Siihen päättyi Lombokin salamatkustajan tuhannen merimailin matka. Se oli sentään päässyt eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiseen.
 |
| Yöllä näyttää näin hienolta. Resortti on lähes tyhjä, ei asiakkaita, mutta henkilökuntaa sitäkin enemmän. Ravintolan ruoka ja palvelu ovat surkeita, vaikka emme kovin vaativia ole. Mieluummin kokkaan, vaikki hiki valuu ja vene lämpenee pari astetta lisää. |
 |
| Suursiivous. Jotain hyötyä rotasta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti