Sopeutumisvaikeuksia

 Yllättävän vaikea sopeutua vene-elämään. Ahdasta ja hankalaa. Tuntuu kuin asuisi teltassa, jossa on paikoin seisomakorkeus, mutta muuten pitää olla makuulla tai istumassa sekä jatkuvasti siirrellä tavaroita, mikäli haluaa päästä käsiksi johonkin.

Pakollinen 5. päivän koronatesti.

Eniten kaipaan pohjoisen kevään valoa. Täällä on talvi ja yöt pilkkopimeitä noin iltaseitsemästä aamukuuteen. Kaipaan myös liikuntaa - venyttelyä ja voimailua -, Inkoon jumpparyhmiä ja varsinkin Riinan pilatesta. Veneessä ei mahdu pitkälleen kuin sohvalle, ei löydy jumppamaton kokoista vapaata tilaa. Juu, voihan sitä seistenkin tai ulkona tehdä, mutta kun ei kuitenkaan.

Koska olemme kuivalla maalla, meillä ei ole vessaa. Öisin emme sentään laskeudu tikkaita pimeyteen lähteäksemme telakan vessaan, vaan käytössä on ämpäri. Se pitää aamulla tyhjentää. Tiskialtaan vesi menee letkua pitkin maassa olevaan kanisteriin, joka pitää myös tyhjentää lokakaivoon. Sitä varten on  löydettävä vapaa kärry raskaan kanisterin kuljettamiseksi. Sen verran vaivalloista, että veden käyttöä pihistelee.

Nukumme makuupusseissa, sillä öisin lämpötila laskee noin 8 asteeseen. Illalla ja aamulla käytämme eberin lämppäriä. Kamiinaa ei viitsi sytyttää, sillä päivisin on parikymmentä astetta lämmintä.

Tyytyväinen kippari veneen pesun jälkeen. Seuraavaksi vahaa
kylkiin ja pohjan hionta maalausta varten.

Eiköhän kaikki muutu helpommaksi, kun pääsemme veteen. Vesillelasku on sovittu kesäkuun 14. päiväksi. Ja tietysti kaikki on suhteellista, päällimmäinen tunne on positiivinen: hienoa että vihdoin olemme täällä. Mutta tässäkin elämässä on harmittavia tuntemuksia.

Täältä ei löydy ruisleipää, härkäpapua tai vastaavia
lihankorvikkeita eikä kauramaitoa. Täysjyvätuotteita
on vähän ja leipä on pehmeää mössöä. Juustossa on rasvaa
niin että kolesterolit nousee kohisten.

Telakalla on nykyään wifi, joka ei kuitenkaan toimi veneen sisällä, vaan tietokone on vietävä avotilaan. Ulkoinen wifi-antennimme taisi olla rikki jo viimeksi. Vielä ei ole tutkittu uuden hankintaa. Kännykät toimivat onneksi sisällä, mutta kallista mobiilidataa ei viitsi jakaa, kun on ilmainen wifi.

Eilen hyödynsimme vuokra-auton viimeistä päivää ostamalla kolmannen painavan satsin muonaa sekä ajamalla luonnonpuistoon, jossa on hieno kaurimetsä valtavine vanhoine puineen sekä vesiputous. Tunnin kävely metsässä teki terää.

Jalkineet pitää putsata ettei kaurimetsään vie
jotain puita tuhoavaa. En tiedä mitä se on.

Nyt ollaan fillareiden varassa. Viimeksi jo polkeminen kaupoille ja keskustaan hirvitti vaarallisen kapean sillanylityksen vuoksi. Nyt silta on remontissa ja entistäkin kapeampi ja lisäksi jalankulku on kielletty! Eilen oli pakko kulkea siitä yli, kun palasimme autovuokraamosta veneelle kävellen. Onneksi polkupyörät toimivat, oli vain ostettava uusi pumppu.