Kello 0.03 Hanskin kännykkä piippasi. Koronatestin tulos, ajattelin. Olin hereillä, mutta en noussut lukemaan viestiä, vaan yritin nukahtaa uudelleen. Lähdön lähestyessä yöunet olivat muuttuneet katkonaisiksi, kun aivot muistuttivat hoidettavista asioista.
Oma puhelimeni pimputtaisi kello 5.30 herätyksen, jolloin olisi noustava lähtöselvitystä varten. Halusimme mahdollisimman mukavat paikat 13 tunnin lennolle ja sitä varten kannatti olla heti 5.45 skarppina. Edellyttäen, että koronatestin tulos oli negatiivinen.
Olimme pääsiäisen jälkeen olleet erityisen varovaisia, käyttäneet maskia, vaikka suositus oli päättynyt, ja tavanneet sukulaisia jäätävissä olosuhteissa ulkona. Kahden vuoden odotuksen jälkeen emme halunneet ottaa pientäkään riskiä matkan siirtymisestä. Aamulla katsoin viestin: tulos negatiivinen. Liitteenä englannin- ja japaninkieliset todistukset. Myös aikainen herätys kannatti: saimme varattua hieman tilavammat istuinpaikat ensimmäiselle matkaosuudelle Helsinki-Tokio.
Koronatestin tulos oli viimeinen täytettävä kohta Uuden-Seelannin COVID-matkustajaselvityksessä. Olin jo aiemmin liittänyt siihen todistuksen kolmesta rokotuksesta. Lisäksi olimme tehneet kumpikin turistiviisumihakemuksen kätevällä puhelinsovelluksella, joka skannasi passin ja opasti passikuvan ottamisessa.
Sähköisten todistusten ja QR-koodien lisäksi kaikki on varmuuden vuoksi tulostettu paperille. Asiakirjojen joukossa on todistus telakalta, että poistuisimme Uudesta-Seelannista purjehtien. Pelkällä menolipulla ei välttämättä pääse edes nousemaan lentokoneeseen, ellei voi todistaa aikovansa myös poistua maasta.
Kaikki alkaa siis olla valmista huomista lähtöä varten. Vielä laukkujen pakkaus ja eväiden hankinta. Omat eväät oli Finnairin suositus normaalia pidemmän reitin vuoksi. Ehkä lenkkimakkaraa ja sinappia? Ruisleipää ja ilmavaivoja? Näitä ehtii vielä miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti