Sääikkuna pohjan maalaukseen

Tihkusadekuuroja. Iltapäivällä sadekuuroja. Sateen mahdollisuus aamupäivällä 3%, illalla 12%.  Tämä on Uuden-Seelannin parasta talvisäätä, mitä olisi tarjolla pohjan maalaukseen. Ja tätäkin oli luvassa vain kolmeksi päiväksi, sen jälkeen sataisi pari viikkoa. Oli ihan turha odotella täysin sateettomia päiviä. Tartuimme tarjoukseen ja tiistaina 24.5. aloitimme Mantan pohjan maalausurakan.

Varoitus nojatuolilukijalle: nyt seuraa varsin yksityiskohtaista maalausasiaa, sillä teräsveneen maalaus on lähes rakettitiedettä. Ellei olosuhteet, maalit, pinnat ja kerrokset ole kohdallaan, saattaa maali irrota. Kokemusta on. Siksi maalaus tuntui fyysistä urakkaansa suuremmalta hommalta. 

Hermoilimme paitsi säätä, myös tartuntamaalin puuttumista. Saimme ohjeita entiseltä sponsoriltamme Nor-maalilta Suomesta, vaikka perusasiat on meilläkin jo hallussa, niin monta kertaa on teräsvene tullut maalattua. 

Epoksi (Jotamastic90) oli malattu kolme vuotta sitten ja pinta kovettunut. Se piti ensin hioa karheaksi, mutta karhea pinta ei saanut seistä päivätolkulla - telakan maalarimestarin mielestä vain pari päivää, sitten olisi pitänyt hioa pinta uudestaan. Kun viikko hiomisen jälkeen aukeni tuo alussa kuvailemani sääikkuna, oli tässäkin yksi syy lisää tarttua toimeen.

Olimme tilanneet telakalle epoksimaalin etukäteen, eliönestomaalin olimme ostaneet jo 2019. Edellinen epoksi oli valkoista, mutta uudesta purkista paljastui kirkkaan punainen väri. Ainakin näki, mihin maalia telasi. Homma sujui rivakasti ja kolmen tunnin kuluttua Mantan pohja hehkui signaalinpunaisena. Sitten tulikin se sääennusteen lupaama iltapäiväkuuro. 

Ensimmäinen kerros epoksia (Jotamastic90)

Sekä Jotamastic90 että Seaforce90 ovat siitä helppoja, että ne voi maalata viileässä, jopa kylmässä säässä, mutta maalattavan pinnan pitää tietysti olla kuiva ja ilmankosteuden alle 75%. Uskomme kuitenkin, että kosteuden suhteen olosuhteet olivat ok.

Seuraava päivä, keskiviikko 25.5., oli pitkän aikajakson kuivin. Pesin aamulla koneellisen pyykkiä ja paksu froteepyyhe kuivui parissa tunnissa. Sekin kertoo ilmankosteudesta. Aurinko ja tuuli tekivät tehtävänsä. 

Koska meillä ei ollut tartuntamaalia, oli eliönesto maalattava nihkeälle epoksipinnalle. Siispä uusi kerros Jotamasticia aamupäivällä ja heti kun maali alkoi olla niin kuiva, ettei se tarttunut sormeen, aloitimme Seaforce90 (antifouling) telaamisen. Se oli "pörrötelalla" raskaampaa kuin epoksin maalaaminen mohair-telalla, ja viimeisiin telanvetoihin sai käyttää aikalailla tahdonvoimaa. Kädet alkoivat olla ihan loppu.

Antifouling on vähän hillitymmän värinen.

Mutta nyt urakka on ohi! Voimme alkaa murehtia kuivuuko antifouling ennen kolmen viikon päässä olevaa vesillelaskua ;-). Yritämme kyllä saada päivää aikaistettua senkin vuoksi, että olisi kiva vihdoin päättää telakkaelämä ja siirtyä marinaan.