Matkasimme Huippuvuorten yli ja tunnistin Nordaustlandetin ja Heleysundin. Meri oli osin auki. Huippuvuorten huiput näkyivät taustalla. Tuli elävästi mieleen upea purjehduksemme tänne 2012. Aurinko paistoi koko 13 tunnin lennon ajan, joten näkymiä esti ajoittain vain pilviverho. Pohjoisnavalle tultaessa olin nukahtanut, mutta Hanski raportoi että jääpeitteessä oli paljon railoja. Ehkä saan myöhemmin kuvankin blogiin. Heräsin Beringinmerellä ja ajattelin Saremaa. Nukuin taas ja heräsin kun lensimme Aleuttien yli. Ajattelin purjehdustamme Kristiinalla 2004.
Kone oli lähes tyhjä ja meillä oli kummallakin oma penkkirivi! Tokion Naritan kentällä saimme henkilökohtaisen oppaan, joka johdatti lähes kädestä pitäen terminaalibussille. Saamme paikat vasta lähtöportilla, joten vielä ei tiedä ollaanko sillit purkissa vai mahtuuko venyttelemään. Pää on vähän sekaisin, olisiko tuo navalla käynti sekoittanut...
Nå äntligen är ni tillbaka ombord. Lycka till nu med alla uppgifter innan ni ger er iväg.
VastaaPoista