Likaisella pohjalla liikkeelle?

Manta kellui, sisällä oli kuivaa ja siistiä, kaikki tavarat olivat tallella ja kannella linnunkakkaa vain muutama tippa. Viimeisestä saimme kiittää venevahtejamme Andya ja Sandya, jotka olivat pesseet Mantan vähän ennen tuloamme.

Toisin kuin edellisessä blogissa kirjoitin, saavuimme siis maanantaina 8.5. Takana oli 21 tuntia ilmassa, neljä tuntia Singaporen välilaskukentällä ja näitä ennen aika monta tuntia matkustusta autossa ja junassa sekä odotusta Seutulan kentällä. 

Paluu vene-elämään. Aurinko laskee kello 17.

 

Brisbanessa vastassa oli miellyttävä 16 asteen lämpötila, joka laski kahtena ensimmäisenä yönä kymmeneen asteeseen. Meille se sopi hyvin - onhan veneessä lämppäri, mutta paikalliset päivittelevät viileyttä joka käänteessä. Meistä puolestaan on tylsää, että aurinko laskee jo kello 17. Illat ovat pitkiä ja pimeitä, mikä saa kaipaamaan Suomen kevään valoa ja mustarastaan liverrystä. Muuten koti-ikävä on nyt selätetty tai ainakin jätetty taakse ja keskitymme tulevaan purjehdukseen.

Aamukävelytiemme on tylsän näköinen, mutta ah!, ihanaa kun pystyy
reippailemaan. Helmikuussa oli liian kuumaa siihen.

 

Toinen tylsähkö kuva, jonka tarkoitus on esitellä puistogrilli,
josta oli Suomessa puhetta. Näitä on useita lähes joka puistossa.
Kaasua tulee maksutta napista painamalla. Ei siis ole tiskiallas.

Olimme ajatelleet nostaa Mantan ylös pohjan putsausta ja maalausta varten täällä Scarborough marinassa. Sepä ei onnistunutkaan. Nostoa yritetettiin jo helmikuussa (silloin olisimme vaihtaneet potkurin ja vieneet J-propin tarkistettavaksi). Marinassa on 35 tonnin lukkinosturi, jolla homma pitäisi hoitua, kuten se on sujunut niin Tromssassa kuin Puerto Monttissakin. Haasteena on liinan saaminen skegin ja potkurin väliin. Paikka on ahdas ja liina on ujutettava oikealle kohdalle. Täällä venettä pidettiin kuitenkin puolikireällä takaliinalla oikealla kohdalla, jolloin liinaa oli mahdotonta liikuttaa. Muutenkin nuorten telakkakundien ote oli arkaileva eikä intoa uudenlaiseen tekemiseen löytynyt. Meille sanottiin jo ennen nostoa, että voimme perua sen (heh). Olimme tietysti näyttäneet valokuvan pohjasta ja keskustelleet menettelytavasta. Asenne oli alusta saakka kielteinen ja epäuskoinen ja nosto keskeytettiinkin pian. Silloin helmikuussa ratkaisuksi ehdotettiin sukeltajaa, joka ohjaisi liinan oikeaan kohtaan.

Mutta nyt sukeltajaa ei hyväksytty ("tyyppi voisi jäädä puristuksiin") eikä myöskään Hanskin ehdotusta nostaa Manta nostolenkeistä meidän omilla, tähän tarkoitukseen aikoinaan hankituilla liinoilla (joilla Manta nostettiin mm. Buenos Airesissa). Liinan sijoittaminen peräsimen taakse ei myöskään käynyt ("liina voisi luiskahtaa pois").

Päätimme siirtää noston ja maalauksen Cairnsiin, jossa on traileria käyttävä telakka. Parasta olla ottamatta riskiä toisesta lukki-telakasta. Pohjassa on näkkejä ja levää, mikä on yllättävää ajatellen että se maalattiin vain vuosi sitten. Aiemmin Jotunin mainiot maalit ovat pitäneet pohjan puhtaana useita vuosia. Ehkä lämmin vesi on yksi syy sekä tietysti pitkä seisokki.

Yritämme putsauttaa pohjan sukeltajilla, mikäli heillä on ensi viikolla aikaa. Olemme nimittäin ruokaostoksia ja kyläreissua vaille valmiit lähtöön eikä odotteluun nyt oikein riitä kärsivällisyyttä, kun voimme vihdoin suunnata Mantan keulan kohti pohjoista.

Suomesta käytettynä ostettu Suunnon kompassi
vaihdettiin nurinkurisen Ritchien paikalle.