Nouméa, Uusi Kaledonia

Saavuimme Nouméaan lauantaina 6.8. aamupäivällä. Merimaileja kertyi 1019. Vaikka ennuste lupasi loppupäiville tyyntyvää, reipas myötätuuli jatkui aina vaan ja jouduimme viimeisenä iltana jarruttelemaan ensin reivaamalla, sitten laskemalla isopurje kokonaan. Emme halunneet tulla riutan aukolle pimeässä. 

Virsarilla neljä vuorokautta.

Uuden Kaledonian pääsaarta kiertää maailman pisin yhtenäinen koralliriutta. Se oli yllättävä tieto, luulin Australian Great Barrierin - Ison Valliriutan - pitävän ykkössijaa. Se onkin maailman suurin, mutta epäyhtenäisenä ei siis maailman pisin. Riutan sisällä purjehtiminen on mukavaa, sillä iso valtameren maininki ja aallokko puuttuu, vaikka tuulta riittää. Uuden Kaledonian riutan sisällä on lukuisia saaria, joten tutkimista riittää.

Uusi isopurje toimii loistavasti. (Nautilus Sails)

 

Passe de Boularin aukolta on 13 merimailia satamaan. Noin tuntia ennen marinaan saapumista kutsuin VHF:llä Port Mosellea, kuten Noonsiten sivulla neuvottiin. Vastausta ei kuulunut, mutta olin jo ennen lähtöä sähköpostilla kysynyt marinapaikkaa ja mereltä ilmoittanut saapumisaikamme. Jatkoin kutsumista aika ajoin, ja vasta kun olimme marinan sisäänmenon kohdalla, minulle vastattiin. Saimme luvan ajaa paikalle B11. 

Ensin ajoimme laituririvistön väärään päähän. Hanski peruutti pois ahtaasta välistä. Laitureita oli aasta äffään, mutta vain muutamassa päässä kirjain oli merkitty ja vielä harvemmassa pilttuussa oli paikkanumero. Tähyilin, josko marinan miestä näkyisi, hän oli sanonut tulevansa ottamaan meidät vastaan. Välillä yritin VHF:llä saada selkoa, mihin pitäisi ajaa. Paikallisen veneen mies huuteli, että mikä paikka, ja lähti katsomaan paikkanumeroita. Lopulta löysimme oikean kohdan, mutta paikka B11 oli varattu. Taas VHF käteen ja kysymään, että mitä nyt. Radio kuitenkin hiljeni, marinasta ei enää vastattu. Olin hikinen, janoinen ja uupunut, enkä tajunnut missä mättää. Kiinnityimme ulommaisen, äffä-laiturin päähän ja ajattelimme, että kaipa marinasta tulee joku opastamaan.

Niin tulikin, mies marinan vaatteissa. Mutta ei Port Mosellen, vaan Port du Sudin vetimissä. Olimme väärässä marinassa. Tai marina oli oikea, mutta olin puhunut toisessa lahdessa olevan marinan tyypin kanssa. Port du Sudiin olimme halunneet ja sinne olin meilannut, mutta Noonsiten tekstistä sain sen käsityksen, että marina du Sud oli paikassa nimeltä Port Moselle. Kumpikin käytti samaa VHF-kanavaa. Nolotti ja nauratti.

Marina Port du Sud on hieman kauempana keskustaa kuin
Port Moselle, mutta rauhallisempi ja viileämpi.

 

Saimme laituripaikan ja ystävällinen Port du Sudin satamakapteeni hoiti osan sisäänkirjautumisesta (vaikka oli lauantai) sekä soitti biosecuriten paikalle, joka vei perunat ja kaksi sitruunaa. Uuden Seelannin maito- ja lihatuotteet (meillä oli vielä juustoa, kinkkua, makkaraa ja pekonia) ja jopa hunajan saimme pitää. Kyse on siis siitä, että maahan ei saa tuoda hedelmiä, vihanneksia, hunajaa, siemeniä, munia, liha- eikä maitotuotteita.

Tämän tietäen olin viimeisenä yönä vahtivuorossa valmistanut hiki otsalla suklaakakun (loput munat), sipulipiirakan (loput 5 sipulia, creme fraiche ja juustoa) sekä pizzan (salamia, fetaa, sipulia, juustoa). Hella hehkui ja kävin välillä avotilassa kuivattelemassa hikeä. Vaikka salamin saimme pitää, niin ei yökokkaus ollut turha: olematonta B11 paikkaa etsiessä ja VHF:ään huudellessa tuli nälkä. Pizza maistui paremmalta kuin ikinä.

Tänään maanantaina hoidimme sisäänkirjauksen loppuun käymällä maahantuloviranomaisen luona. Saamme olla Uudessa Kaledoniassa niin pitkään kuin haluamme, sanoi virkailija.