Neljäs päivä ja noin 450 merimailia takana. Reitti ei ole suuntatunut suoraan kohti Noumeaa, vaan ensin otimme etäisyyttä matalapaineeseen purjehtimalla suoraan pohjoiseen ja sen jälkeen on päästävä seuraavan, pohjoisesta tulevan matalan länsipuolelle.
Ensimäinen yö oli hieno. Pitkästä aikaa näimme taas linnunradan ja etelänristin. Tähtitaivas oli kuuttoman pimeässä yössä upea. Hanski huomasi oudon ufo-rivin ja sai minutkin kömpimään punkasta katsomaan. Taivaalla kulki tasaisena nauhana valopalloja. Ne putkahtivat pimeydestä, kulkivat peräkanaa ja painuivat taas pimeään. Näkyvissä oli noin 10 palloa kerrallaan. Hanski järkeili, että jo laskeneen auringon valo osui niihin. Emme ole keksineet, mitä ne olivat. Ufoja, tunnistamattomia lentäviä esineitä.
Toisena yönä kylmä rintama kulki yli. Se oli nopea, 20 m/s puuska ja vettä kuin paloruiskusta. Olimme jo ennen fronttia kyllästyneet ryskivään menoon ja jääneet piihin. Rintama käänsi tuulen ja aallot olivat entistäkin sekavampia. Jäimme piihin aamuun saakka. Saimme kummatkin levättyä. Aamulla tuuli edelleen navakasti, noin 15 m/s, ja aallot olivat kohtalaisen kokoisia, mutta ainakin valoisassa meno oli helpompaa kuin pilkkopimeässä.
Meritauti hellitti vasta kolmen vuorokauden jälkeen. Ne kuluivat lähinnä vaakatasossa lukuun ottamatta lyhyitä hetkiä tietokoneella sähköpostien ja sääkartan parissa. Onneksi olin tehnyt parsakaalipiirakkaa ja pastakastiketta ennen lähtöä, niistä riitti syötävää kolmeksi päiväksi. Eilen maanantaina vointi oli lähes normaali ja pystyin jopa kokkaamaan sekä kirjoittamaan tätä tekstiä. Makaaminen rullaavassa ja ahtaassa meripukassa kipeytti jonkun selkälihaksen ja nyt toinen käsi on melkein pois pelistä. En saa hiuksia ponnarille enkä pysty nyökkäämään enkä kääntämään päätä vasemmalle.
Eilen oli nopea myötätuulipäivä. Paitsi me olimme itse hitaita ja purjeiden jalustaminen virsarille vei aikaa. Viiden vuoden tauon jälkeen kaikki - heittoplokien paikat, preventterit ja kaijat - oli vähän hakusessa. Ja spiirapuomin lukitus jumissa. Vasaralla aukesi. Kun kaikki oli vihdoin paikoillaan, pääsimme hyvään 7-8 solmun vauhtiin. Albatrossi ja myrskyliitäjät kiertelivät Mantan ympärillä.
Kolmantena yönä tuuli kääntyi koilliseen ja purimme otsalamppujen valossa virsarivirityksen. Tuuli on ollut jatkuvasti puuskainen, puhalsipa se sitten mistä suunnasta tahansa. Olemme olleet korkeapaineen tuulissa, mutta vuorokauden kuluttua saamme etelään kulkevan matalapaineen länsireuna tuulet. Sen verran olisi mukava pitää etäisyyttä matalan keskukseen, että tuulen voimakkuus pysyisi maksimissaan jossain 15 sekuntimetrin paikkeilla. Meno tulee joka tapauksessa kovenemaan kunnes saamme siihen etäisyyttä.
Perillä Noumeassa meidän pitäisi olla viikonlopun aikana. Kannattaa seurata sijaintikarttaa. Pienen tekstin voi lukea viemällä kursori täpän kohdalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti