Testipurjehdus Opuaan

Kun tuulimittari alkoi näyttää puuskissa 30 m/s, päätimme tulla seuraavan myrän ajaksi marinaan. Varsinkin kun seuraava matalapaine näytti vielä pahemmalta. 

Delfiinit tulivat moikkaamaan, kun ajoimme kohti Whangarurua.
Yksi kääntyi kyljelleen ja katsoi suoraan kohti, tuntui
että se haki katsekontaktia. Oli pakko riisua aurinkolasit ihan sitä varten!

 Whangaruru oli tuulesta huolimatta hyvä ankkurilahti - pari mailia tasaista matalaa hiekkapohjaa. CQR piti Mantan paikoillaan, mutta ei tuollaisessa kelissä pysty täysin rentoutumaan. Pelkästään tuulen ujellus aiheutti stressiä. Sen huomasi oikeastaan vasta sitten, kun tuuli moinasi ja tuli hiljaista. 

Whangaruru. Tuuli kääntyi melkein 180 astetta, joten olimme
ensin kuvan paikassa suojassa itätuulelta, sen jälkeen lahden toisella
reunalla. Kovin tuuli tuli pohjoisen ja luoteen suunnalta. Kuvan päivä oli ainoa
tyyni päivä viiden päivän sisällä.

Lauantaina purjehdimme 40 merimailia Opuan marinaan. Sää oli mitä parhain testipurjehdukseen: navakka vastainen höystettynä mojovalla myrskyn jälkeisellä mainingilla. Tulin merisairaaksi heti kun Manta alkoi nyökkiä tiukassa luovissa. Tulipa siis testattua sekin, ettei taipumukseni meritautiin ole kadonnut. Uusi isopurje toimi hienosti, joskin sen nostaminen ja reivaaminen vaatii voimia. Huonovointisena en edes yrittänyt, Hanski sai tehdä kaiken työn. Uusien kattoluukkujen tiiviys tuli myös perusteellisesti testattua. Iltaa kohti tuuli tyyntyi ja moottoroimme viimeisen mailin marinaan juuri auringon laskiessa. Syöminen oli jäänyt muutamaan hedelmään ja leipäpalaan kokin ollessa toimintakyvytön, joten menimme Opuan jahtiklubille syömään tuhdit uppopaistetut annokset.

Bay of Islands marina Opuassa on valtava eikä siten kovin
viihtyisä. Vaihteeksi kuitenkin nyt marinassa.

Testipurjehdus oli tarpeen, sillä edellinen legi Urquhart - Whangaruru oli lähes tyyni. Silloin tuli testattua kalastuspuoli: vieheeseen tarttui ensin keltapyrstömakrilli sitten pieni tonnikala. Hyvä, ettei isompia saaliita, sillä taidot olivat ruosteessa ja välineet kadoksissa kalanuijasta ämpäriin. Hyödyllinen testipurjehdus sekin.

Keltapyrstömakrilli (ilmeisesti). Oli maukas!

 

Pari pientä hankintaa ja huoltoa vielä, sitten olemme valmiit tuhannen merimailin legiin Uuteen-Kaledoniaan. Kunhan se sääikkuna vaan joskus aukeaa.