Akkuja, latureita ja viisumianomus

Kaksi viikkoa Opuan Bay of Islands marinassa on mennyt hujauksessa. Ajatus oli lähteä läheiseen ankkurilahteen katselemaan vihreitä kukkuloita naapuriveneiden kylkien sijaan, mutta joko on ollut huono sää tai hoidettavia asioita. 

Parasta lähteä marinasta ennen kuin ruoho alkaa kasvaa.

Akut menivät lopulta vaihtoon. Kolme vuotta seisseet uudet Remcot olisivat ehkä toimineet Australiaan saakka, mutta kun löysimme sopivat akut täältä, ja ne sai vielä autolla ja kärryllä veneen viereen, niin päätös oli helppo - hintakirpaisusta huolimatta. Victronia ei löytynyt tälläkään kertaa, mutta samaa väriä kyllä. Jenkkiläinen Fullriver, made in China, näyttää samalta kuin Victron.

Akkujen vaihdon yhteydessä selvisi, että kummatkin laturit ovat toimineet vajaateholla eli ovat korjauksen tai vaihdon edessä. Las Palmasista ostettu Whisperin laturi vaihtui puolet edullisempaan. Perkinsin laturi on edelleen huollossa. 

Vaikka Opuassa ei ole kioskia kummempaa ruokakauppaa, niin veneille löytyy tarvikkeita ja huoltoa. Parempi näin päin. Olemme päässeet kaksi kertaa autolla ruokakauppaan kuuden kilometrin päässä olevaan Paihian pikkukaupunkiin.

Fullriver 220 Ah AGM. Paino 67 kg.

Varasimme autonlainapäiväksi myös rokotusajan Kerikeristä, parinkymmenen kilometrin päässä olevasta isommasta kaupungista. Uuden-Seelannin virallinen COVID19-sivusto vakuuttaa, että jokainen maassa oleva saa koronarokotuksen huolimatta kansalaisuudesta. Kolmannesta rokotuksestamme on kulunut hieman yli puoli vuotta, mikä oikeuttaa yli 50-vuotiaat neljänteen rokotukseen. Mutta rokotus tyssäsi byrokratiaan: meillä olisi pitänyt olla jokaisesta kolmesta rokotuksesta englanninkielinen todistus. EU:n rokotustodistus ja OmaKannan tietojen näyttäminen ei riittänyt. Myöhemmin otin yhteyttä yksityiseen lääkäriasemaan, joka hoitaa myös julkisia koronarokotuksia, mutta heillä ei ollut aikaa (lue: ei halua auttaa). Kiwit ovat periaatteessa ystävällisiä, mutta säännöt, byrokratia ja jonkinlainen auktoriteettipelko ohjaa käytöstä. Hölmöjäkin sääntöjä noudatetaan viimeisen päälle eikä uskalleta ottaa vastuuta. Muutama tuttu purjehtija on kertonut samasta asenteesta erilaisessa tilanteessa. 

Vaikka emme ole olleet ihan vielä lähtövalmiudessa, olemme seuranneet tiiviisti säätä. Viikko sitten perjantaina pohjoiseen lähti veneitä, vaikka meidän mielestämme sääikkuna ei ollut kovin hyvä, mikä lievensi jäämisen harmia. Nyt näyttäisi, että ehkä ensi perjantaina voisi lähteä. Se sopisi meille mainiosti. Vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa, mihin suuntaan sää kehittyy. Vastatuulta ja moottorointia on odotettavissa joka tapauksessa, mutta talvista matalapainetta ei halua kohdata.

Varmuuden vuoksi anoimme 8. elokuuta päättyvään viisumiin jatkoa. Täytin online-hakulomaketta viikon ajan kunnes saimme hankittua passikuvat (mikään viidesta itse otetusta ei kelvannut) sekä kaikki liitteet. Tarinaa riittäisi omaan postaukseen. Totesinkin Hanskille, että tämän lomakepunnerruksen ja maksetun 100 euron jälkeen avautuu varmaan sääikkuna ennen kuin nykyiset viisumit vanhenevat.