Hyvästi Whangarei!

Neljä vuotta ja kahdeksan kuukautta sitten (kyllä, lähes VIISI vuotta sitten) ajoimme Hatea-jokea pitkin Whangareihin. Eilen moottoroimme saman 10 merimailia toiseen suuntaan ja laskimme ankkurin Urquhart-lahteen avomeren laidalle. Samaan paikkaan, josta olimme 7.11.2017 lähteneet kohti Whangareita. Joten voitte kuvitella, että mieliala nousi samaa tahtia kuin ruskea jokivesi vaihtui kuultavan vihreään meriveteen. 

Hanski tsekkasi rikin ja pesi mastosta Norsandin pölyt.

Sää oli kerrankin tyyni, aurinkoinen ja niin lämmin, että pystyimme syömään lounaan avotilassa. Olimme paitsi iloisia ja helpottuneita, myös väsyneitä kahden kuukauden puurtamisen jälkeen. Nukuimme iltapäivällä 1,5 tunnin päiväunet ja sitten olikin aika saunoa ja mennä yöunille. Tyyni yö takasi syvän unen, kuin olisimme edelleen olleet suojaisessa Riverside marinassa.

Canacen Hanna ja Veikko tulivat
irrottamaan köydet.

Näistä kahdesta kuluneesta kuukaudesta 6 viikkoa kului Norsandin telakalla ja lähes 3 viikkoa Riverside Drive Marinassa. Marinaelämän sosiaalisuus oli mukavaa. Kun naapurimme s/y Loupan lähti, saapui toinen tuttu ruotsalaispariskunta, s/y Sprayn Elisabeth ja Karl-Axel. Lisäksi sindbadilaisen s/y Canacen Veikko ja Hanna lensivät Suomesta veneelleen. Joten viikkoihin sisältyi sopivasti illallisia, kahvihetkiä ja muita vierailuja.

Whangarein viimeisiä hommia oli uuden Vikingin pelastuslautan haku autolla Aucklandista. Jouduimme ostamaan uuden lautan, kun vanhan Avonin katsastus vaikutti olevan vastentahtoista ja varaosat olisi pitänyt tilata Ranskasta. Vikingin kovat pakkaukset ovat niin korkeita, että vain 4-hengen lauttaboksi mahtuu Mantan kannelle. Se oli siis ostettava, vaikka olisimme halunneet 6-hengen lautan.

 Teetimme Whangareissa uuden sprayhoodin, kun purjehtijoiden suosittelemalla UK-Sailsin Kim Taylorilla oli aikaa. Hän on perinteinen käsityöläinen: mittaa ja tekee sapluunat käsin toisin kuin laserin käyttäjät. Uusi Sauleeda-kankaasta tehty sprayhood istuu kuin valettu. Vanhan, vuonna 2009 tehdyn sprayhoodin olisi ehkä saanut kyllästettyä tiiviiksi, mutta se oli likainen ja paikoin rikki. Kontrasti uuden biminin kanssa oli liian suuri.

Matkalla tankkasimme Marsden Covessa. Litrahinta 1,80 euroa.

Raportoimisen väärti on myös Australian viisumi. Saimme sen, mitä olimme kaksi kuukautta aikaisemmin anoneet: 12 kuukauden multiple entry -viisumin.

Työlistan asioista vain satelliittipuhelimen sähköposti on kesken, mutta sekin hoidossa ja toivottavasti kokeiltavissa pian. Puhelin kyllä toimii, mutta sähköpostiohjelmat ovat nykyään maksullisia. Tutkimisen ja googlailun jälkeen vaihtoehdoiksi jäivät AST:n asiakkaille tarjolla oleva Onsatmail (joka meillä on ollut aiemmin), UUPlus (vastaava kuin Onsatmail) sekä Marlinkin asiakkaille Skyfile. SailMailin vuosimaksulla olisimme saaneet Airmailin, mutta sitä ei pitkään harkittu. Koska satelliittioperaattorimme on Telemar, jonka kautta saamme skyfilen, niin päädyimme siihen. Jokaisen postiohjelman kuukausimaksu oli suunnilleen sama, 30 euroa. Luotettava ja tehokas postiohjelma on tarpeen, sillä se "keskustelee" eli avaa ja sulkee puhelimen modeemin sekä pakkaa postit ja liitetiedostot niin, ettei lähettämiseen ja vastaanottamiseen kulu kallista aikaa.

Keli on edelleen tyyni ja aurinkoinen, mutta tulossa on taas kaatosadetta ja kovia tuulia. Itse asiassa niin kovia, että joutuu hieman pohtimaan mihin seuraavaksi. Nyt kokkaamaan uunijuureksia ja lammaspullia. Lokikirjan mukaan söimme sattumalta samaa ruokaa täällä lähes viisi vuotta sitten!