tiistai 2. toukokuuta 2023

Takaisin Australiaan: edessä tuhansia meripeninkulmia

Sääennuste ensi sunnuntaille kello 10 aamulla: +21 C aurinkoista, heikkoa luoteistuulta. Varsin passelia. Tällainen sää odottaa meitä Brisbanessa. Helteet ovat ohi ja öisin lämpötila saattaa olla jopa kymmenen asteen paikkeilla, mutta se ei haittaa. Australian pohjoisrannikolla saamme aivan varmasti taas hikoilla.

Aika Suomessa on toisaalta tuntunut mukavan pitkältä, toisaalta hujahtanut nopeasti. Vajaassa kolmessa kuukaudessa ehdimme tavata useita ystäviä ja sukulaisia ja saimme kokea sekä talven että kevään. Hanski on kuluttanut trial-renkaita, minä enimmäkseen aikaa. Kävely, jumppa ja kuntosali ovat kohottaneet kuntoa niin, että voin istua seuraavan vuoden. Sitä nimittäin matkapurjehdus paljolti on, istumista ja lepäämistä. 


Ennen varsinaista valtameripurjehdusta edessä on kolme kuukautta rannikkopurjehdusta, mikä tarkoittaa paljon pysähdyksiä ja hidasta menoa. Noin 500 merimailia Suuren valliriutan suojassa on varmasti itärannikon kohokohta. Elokuussa - mielellään kuun alussa - on tarkoitus olla Darwinissa, josta lähdemme ylittämään Intian valtamerta. Sen toisella laidalla Etelä-Afrikassa on syytä olla marraskuun kuluessa, sillä syklonikausi alkaa 1. marraskuuta.

Reittisuunnitelma elokuu - marraskuu 2023

 Etäisyyksiä ja purjehduaikoja, kun vuorokaudessa taitetaan 130 mpk:

 Darwin - Joulusaari 1500 mpk (noin 12 vrk)

Joulusaari – Cocos Keeling 530 mpk (noin 4 vrk)

Cocos – Mauritius 2300 mpk (noin 2,5 viikkoa)

Mauritius – Reunion 150 mpk (reilu vrk)

Reunion - Richards Bay1400 mpk (noin 11 vrk)

Pyöreästi noin 6000 merimailia, mikä tekee 46 vuorokautta. Kun siihen lasketaan hitaat päivämatkat ja pysähdykset, saa aikaa helposti kulumaan tuplasti eli kolme kuukautta. Intian valtameren ylitys (tätä reittiä) on todella erilainen kuin Tyynenmeren ylitys. Käytimme Panama - Uusi-Seelanti purjehdukseen (v. 2002) kuusi kuukautta ja Chile - Uusi-Seelanti purjehdukseen (v. 2017) kahdeksan kuukautta. Intian valtamerellä saaria ja aikaa on vähemmän, tuulet ovat kovempia ja aallot isompia. Ja juu, kyllä jännittää vähän.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2023

Oi talvi on!

 

Näkymä Kesängiltä Ylläkselle. Olemme juuri kiivenneet
sukset olalla Pirunkurua ylös. Sannan askelmittari näytti 75 kerrosta.

Uumoilin ennen lähtöämme, että tokko Etelä-Suomessa enää riittää lunta sivakoimiseen. Kerrankin kannatti olla pessimisti, sillä sain kutsun ystäväperheen lomaviikolle Äkäslompoloon JA lunta riitti myös kotiladuilla. Olen totisesti nauttinut talvesta, varsinkin kun Brisbanessa lämpötilat ovat pysytelleet kolmessakympissä. 

Päivin kanssa Lohjan laduilla.

Veljenpoika pilkki kasan ahvenia. Paistettu ahvenfile
vei kyllä voiton kaikista valtameren kaloista.

Mökillä riitti lunta kuukausi sitten.

Kevät!

tiistai 14. helmikuuta 2023

Poptähtien kotikylästä koto-Suomeen

Täälä kertaa blogipostauksen aloittaa musiikkiaiheinen tietovisa. Mikä bändi on kyseessä? Vuonna 1961 otetussa kuvassa nassikat vasta aloittelevat uraansa, joiden pituutta kengät selvästi ennakoivat.

Toinen vihje: pojat ovat veljeksiä ja tietysti kotoisin Australiasta.

Ostosmatkalla törmäsimme tälle oman kylän bändille omistettuun kujaan, jossa poppi soi ja yhtyeen vaiheista kerrottiin valokuvin ja tekstein koko kadun mitalla. En ole fani, mutta ihan varmasti jytännyt täysillä fiiliksillä biisien tahdissa, sillä 1980-luvulla heidän musiikkinsa soi joka diskossa. Ja tietysti se leffa.... kolmas vihje: lauantai-illan huumaa.

Neljäs vihje: paikkakunta on Redcliffe.

 
Sepä se, Gibbin veljekset Barry, Robin, ja Maurice eli
Brothers Gibb eli
Bee Gees!

Oli jotenkin hämmentävää ja hellyyttävää katsoa kuvia, joissa myöhemmät idolit (kireissä kiiltävissä hepeneissä, tukat föönattuina) olivat pikkupoikia. Hyppivät uimaan laiturilta, kalastivat ja kulkivat pitkin kylän raittia. 

Scarboroughin puolelta löytyi heidän kotitalonsa, joka on tyypillinen tälle omakotitalojen valtaamalle kylälle. Edelleen näitä vanhempia rakennuksia löytyy uudempien välistä.


Mutta sitten omiin suunnitelmiin. Lähdemme tällä viikolla Suomeen kolmeksi kuukaudeksi ja palaamme vasta, kun syklonikausi on ohi ja pääsemme jatkamaan purjehdusta kotiin päin. Manta jää Scarborough Marinaan, joka valikoitui paitsi hinnan, myös sijainnin vuoksi: täällä tuulee hieman enemmän kuin sisäreitin marinoissa, mikä tekee helteestä edes hieman siedettävämpää. 

 

Aurinko nousee, kello on noin kuusi.

Veneessä on tällä hetkellä 32 C astetta sisällä. Matkavalmisteluja pystyy tekemään aikaisin aamulla (kello soi klo 4.30) ja myöhään illalla - jos jaksaa. Lämpö alkaa nousta jo kello 7-8 aikoihin ja vasta kun aurinko laskee seitsemältä, alkaa viiletä. Toivottavasti toukokuussa ei enää ole näin kuuma. 

 

Nykymeininki monessa paikassa: veneet säilytetään hyllyssä
ja lasketaan veteen vain reissun ajaksi. Pysyy pohja puhtaana.

Hommat ovat jokapäiväisestä megasiestasta huolimatta melkein tehty ja tuskin jaksaa odottaa lähtöä Suomen talveen. Pitkät kalsarit, untuvatakit, pipot ja hanskat on pakattu kätevästi esiin otettaviksi. Miniloma Lapissa takaa hiihtokelit.

Laskimme, että olemme jättäneet Mantan vuoden 2012 lähdön jälkeen viisi kertaa: Norjan Tromssaan, Kanarialle Las Palmasiin, Chilen Puerto Williamsiin ja Puerto Monttiin sekä Uuteen Seelantiin Whangareihin, mistä sitten tulikin pidempi paussi koronan vuoksi. Kolme kertaa Manta jäi ylös telakalle ja kaksi kertaa veteen. Tämä on nyt sitten kolmas kerta vedessä.





torstai 9. helmikuuta 2023

Gabrielle, pysy kaukana!

Syklonikausi alkoi virallisesti 1. joulukuuta ja nimen saaneita troppisia hirmumyrskyjä on ollut tähän mennessä kuusi: Darian, Elle, Hale, Irene, Freddy ja Gabrielle, joista kaksi viimeistä viuhuvat merellä juuri nyt, Freddy Intian valtameren puolella, Gabrielle Korallimerellä. Tämän kauden sykloneista ei ole raportoitu aineellisia vahinkoja.

Gabrielle on ensimmäinen sykloni itärannikon alueella. Muut ovat liikkuneet Australian länsi- ja pohjoispuolella.

Gabrielle Windyn ennusteessa perjantaina 10.2.
Me olemme tuossa keltaisen pisteen kohdalla.

Kauden ensimmäinen sykloni (kategoria 1) ilmestyi kuitenkin jo 26. heinäkuuta Cocos Keeling -saarten paikkeille Intian valtamerelle, mutta jostain syystä sai nimen sijaan vain tunnisteen 01U. Syklonien lisäksi troppisia matalapaineita on kirjattu tähän mennessä 7 kappaletta. Niiden tuulet jäävät alle hirmumyrskyrajaksi määritellyn 33 sekuntimetrin. 

Gabriellen reitin on ennustettu kaartavan pois Australian itärannikolta. Mutta sen verran se täälläkin sekoitti merenkulkua, että risteilylaivat ovat joutuneet muuttamaan reittejään. Tylsintä on niillä lomalaisilla, jotka olivat menossa Brisbanesta Uuden Kaledonian Loyality-saarille, ja joutuvat nyt pysyttelemään merellä kunnes palaavat lähtösatamaan.

Gabriellen ennustettu reitti.

 Hirmumyrskyjen nimeäminen alkoi vuonna 1887 juuri täältä Australian Queenslandista paikallisen ilmatieteen laitoksen meteorologi Clement Wraggen aloitteesta. Nimen ajateltiin helpottavan säätilanteesta tiedottamista.

Suomen ilmatieteen laitoksen sivuilta löysin tämän selkeän kartan.

Saffir-Simpson asteikko

voimakkuusastekeskuksen ilmanpainesuurin tuulen nopeus
1. asteyli 980 hPa33–42 m/s
2. aste965–979 hPa43–49 m/s
3. aste945–964 hPa50 -58 m/s
4. aste920–944 hPa59–69 m/s
5. astealle 920 hPayli 70 m/s

Lähde: Suomen ilmatieteen laitos.

 

Australian myrskyjen lisäksi olemme seuranneet jännityksellä Chilen rannikon valtavaa matalapainetta, jossa Golden Globe Racen Kirsten (sy Minnehaha) ja Abilash (sy Bayanat) ovat. Hui!

Kuva: GGR


torstai 2. helmikuuta 2023

Hellettä pakoon ylängölle

Ruiskutuspumppu saatiin korjattua, mutta se vaati Hanskilta kahdesti pumpun irrottamisen ja paikalleen asentamisen. Kun pumppu ensimmäisen kerran tuli kiiltävänä ja huollettuna takaisin korjaamolta, se vuoti enemmän kuin ennen. Ei auttanut muu kuin irrottaa se uudestaan ja viedä takaisin. 

 

Kun venehommat oli saatu tehtyä, lähdimme Dorrigon luonnonpuistoon.

Diagnoosi vuotoon oli Hanskin liian kireälle vetämä mutteri, mikä kuulosti epäuskottavalta, mutta eipä siinä voitu muuta kuin ajaa uberillä takaisin veneelle ja asentaa pumppu jälleen paikoilleen. Nyt se sujui jo neljässä tunnissa, kun ensimmäiseen kertaan oli kulunut kuusi tuntia (irrotus vei 2-3 tuntia). Kone käyntiin: pumppu roiski edelleen dieseliä samasta paikasta. Soitto pajalle, josta tuli mekaanikko veneelle saman tien. Selvästi heillä oli ollut toinenkin ajatus vuodon syystä, sillä mekaanikko ryhtyi määrätietoisesti irrottamaan pumpusta yhtä pulttia ja saatuaan sen käsiinsä totesi sen olevan viallinen ja syypää vuotoon. Pultti ei ollut pelkästään kiinnityspultti, vaan venttiili, joka säätää polttoaineen virtausta. Mekaanikolla oli mukana varapultti, joka vaihdettiin tilalle. Koko homma oli tunnissa tehty. Lisälaskua ei onneksi käynnistä tullut.

Kun kone oli saatu kuntoon - sekä pilssi putsattu dieselistä ja lattiat pesty - Hanski aloitti vuotavien ikkunoiden korjauksen. Jostain syystä kaikki styyran puolen kolme ikkunaa vuotivat, paaran puolella vain yksi. Samaan aikaan alkoi pitkän kuivan kauden jälkeen sataa lähes päivittäin. Lisäksi lämpötila nousi päivällä 30 C asteeseen. Jos ei satanut, pystyi aamuisin työskentelemään kello 6 ja 9  välillä ja silloinkin viimeinen tunti oli tuskaisen kuuma. Olimme varmistaneet, että saisimme uudet ikkunat täältä, mikäli akryyliruutu hajoaisi irrottaessa. Kaikki neljä säilyivät kuitenkin ehjinä. Reilun viikon aherruksen jälkeen homma oli tehty. 

Karmien  ja ikkunoiden irrottamisen ja reunojen hiomisen
jälkeen maalausta.

Olimme valmiit jättämään Coffs Harbourin, mutta tuuli oli eri mieltä: pelkkää vastatuulta tuleva viikko. Olo kuumassa veneessä alkoi tympiä, joten vuokrasimme pariksi päiväksi auton ja ajoimme sisämaan ylängölle, jossa on useita kansallispuistoja. Vaikka korkeutta meren pinnasta on vain 750 metriä, tuntui  ilma mukavan viileältä. Asteita oli ehkä noin 26-28 C. Emme olleet kuumuuden vuoksi liikkuneet moneen päivään lukuun ottamatta löntystelyä uimaan tai reissuja kauppaan, joten oli ihana päästä kunnolla kävelemään.
(Sivuhuomautus: vuorasimme auton Europcarilta ja saimme laskun kahden päivän sijaan kolmesta päivästä, vaikka auto palautettiin hyvissä ajoin. Tämän sotkun selvittäminen osoittautui raivostuttavan hankalaksi. Paikallisvuokraamo pesi kätensä, vaikka juuri siellä oli palautusaika merkitty systeemiin väärin. Lasku tuli Saksasta ja asiakaspalvelu taitaa olla Intiassa. Nyt neljän puhelun ja parin meilin jälkeen odotamme uutta laskua. En enää ikinä vuokraa Europcarista.)

 Kävimme kahdessa erilaisessa kansallispuistossa. Sademetsässä sijaitseva Dorrigo National Park tarjoaa tiheää kasvillisuutta, varjoisia reittejä ja vesiputouksia. Cathedral Rock National Parkin vetonaulana ovat graniittibatoliitit eli man uumenissa magman muovaamat kivipallot. 

270 miljoonaa vuotta sitten syvällä maan sisällä
muodostunut graniittibatoliitti.
Vähitellen sää ja eroosio ovat paljastaneet sen

Dorrigo National Park

 
Cathedral Rockin luonnonpuistossa oli tulipalo 2019.




 

 

 

 

 

 

 



 

 

 

Dorrigon "karvapuut"

 

Kippari puussa.

Jäimme yöksi Dorrigon 100 vuotta vanhaan hotelliin. Yöllä satoi rankasti ja puuskainen tuuli kolisutteli ikkunoita niin, että luulin ensin hotellin haamun yrittävän sisään.

Dorrigon hotellissa oli hieno terassi. Kaatosade alkoi juuri kun
pääsimme sisään.

 Lauantaina tuuli kääntyy etelään ja lähdemme Brisbanen pohjoispuolelle, 250 merimailin päähän Scarboroughin marinaan, josta olemme varanneet Mantalle paikan kolmeksi kuukaudeksi. Itse emme jää tänne enää hikoilemaan, vaan lennämme Suomeen ja palaamme toukokuussa, kun syklonikausi on ohi ja purjehdusta voi jatkaa kohti kotia. 


perjantai 27. tammikuuta 2023

Australia Day

Tammikuun 26. vietetään Australian kansallispäivää. Samalla päivämäärällä vuonna 1788 yksitoista englantilaislaivaa laski maihin nykyisen Sydneyn lahdella ja salkoon vedettiin Englannin lippu. Tästä alkoi valkoihoisten maanvalloitus ja maahanmuutto.

Kansallispäivän valintaan ja viettoon suhtaudutaan ristiriitaisesti ja sitä on nimitetty myös Valloituspäiväksi ja Surupäiväksi, vaikka virallisesti nykyään juhlallisuuksiin on sisällytetty myös alkuperäisasukkaiden tapahtumia. Luulen kuitenkin, että valtaosalle päivä tarkoittaa vain ylimääräistä vapaapäivää, jolloin grillataan ja ihaillaan ilotulituksia.

Australian aboriginaalien lippu.

En ole kirjoittanut mitään Asutralian alkuperäisasukkaista, sillä aihe on ulkopuoliselle vaikea. Mutta nyt kansallispäivänä on sopiva hetki katsoa, mitä mielikuvien ja stereotypioiden takana piilee. Niitä ainakin minulla hallitsevat toisaalta värikas abotaide, diggeridoot ja bumerangit, toisaalta alkoholisoituneet ja syrjäytyneet ihmiset. Nämäkin ovat tietysti totta: olen hypistellyt värikkäitä aboaiheisia pussukoita ja juomapulloja turistikaupassa ja antanut muutaman lantin supermarketin edessä kerjäävälle abonaiselle. En pysty mihinkään syväluotaukseen, joten täytyy tyytyä faktoihin (lähteenä pääosin wikipedia).

Termeistä: aborginaaleilla tarkoitetaan Australian mantereen alkuperäisasukkaita (noin 500 eri heimoa), ja kun käytetään alkuperäisasukas-termiä (indigenous) siihen luetaan myös Torresin salmen saarten alkuperäiset asukkaat. Torresin salmen saarista tunnetuin lienee Thursday eli Torstaisaari, mutta saaria on yhteensä 274. Saarille perustettiin vuonna 1994 oma aluehallinto ja sillä on oma lippunsa.

Olen ehkä kerran tai kaksi nähnyt täällä aborginaalien lipun (Torresin saarten lipun olemassaolosta en edes tiennyt), mikä on valtava ero kun vertaa Uuden-Kaledonian kanakki-lippuun, joka liehuu virastoissa Ranskan lipun rinnalla, ja jota käytimme vieraslippuna. 

Torresin salmen saarten alkuperäiskansojen lippu.
(Copyright: Torrest Strait Islands Regional Council)

Australiassa oli vuoden 2016 väestölaskennan mukaan 23,4 miljoonaa asukasta, joista noin 3% eli vajaa 800.000 alkuperäisasukkaita. Heistä taas 91% oli aborginaaleja, loput Torresin saarelaisia. Kolmannes aboista asuu Pohjoisterritoriossa. Sen on voinut havaita omin silmin itärannikon katukuvassa, joka on hyvin länsimaalais-aasialainen.

 Kun ensimmäiset laivat Euroopasta saapuivat, ensin löytöretkeilijät, hollantilainen Janszoon vuonna 1606 ja englantilainen kapteeni Cook vuonna 1770, sitten vankisiirtolaiset 1788, asutti mannerta 460 eri heimoa, joilla oli omat kielensä. Kaikki olivat saapuneet mantereelle pohjoisesta, mutta aikajana on huima: peräti 30 000 vuotta. Vanhin maahanmuutto on ajoitettu 60 000 vuoden päähän, ja noin 35 000 vuotta sitten ihmiset olivat vihdoin levittäytyneet mantereen joka kolkkaan. Australia oli maantieteellisesti hyvin eri näköinen silloin, muun muassa Tasmania ei ollut saari. Nykyään Australian alkuperäisasukkaiden kulttuuri on maailman vanhin elossa oleva kulttuuri.

Tämä tilkkutäkki kuvaa eri aboriginaaliheimoja.
Eri kieliä on edelleen noin 250. (Kuva: Australia-museo)
 

Vaikka aborginaalit olivat metsästäjä-keräilijöitä eivätkä he viljelleet maata, oli maaomistus tärkeää. Yhteisö oli patriarkaalinen, nainen siirtyi liiton kautta miehen maa-alueelle. Niiden rajat olivat hyvin pysyviä.

Alkuperäisasukkaista käytetään nykyään virallisesti nimitystä first nation, ensimmäinen kansakunta. Moniin yhteyksiin, esimerkiksi turistioppaisiin ja virallisille verkkosivuille, on lisätty paikkojen abonimiä (esimerkiksi Sydney on Warrane) tekstejä kuten "tunnustamme ja kunnioitamme alueen alkuperäisiä omistajia".  Australia esitti alkuperäisasukkaille vuonna 2008 kirjallisen anteeksipyynnön, jonka kopio on nähtävillä Australia-museossa.

"We acknowledge the Traditional Aboriginal and Torres Strait Islander Owners of the land, sea and waters of the Australian continent, and recognise their custodianship of culture and Country for over 60,000 years." (Australia.com)



keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Koneremppaa Coffs Harbourissa

Löysimme sopivan paikan Perkinsin remontille pienestä Coffs Harbourista 300 merimailia Sydneystä pohjoiseen. Täällä on kalastusaluksia ja hieman kulahtanut marina (logossa onkin osuvasti yksi tähti), jossa kukaan ei katso pitkään, vaikka teet muutakin kuin peset venettä. Coffs Harbour, erityisesti nimen toinen osa eli satama ja rannat, ovat suosittu turisti- ja lomapaikka, mikä tuo sopivasti eloa ja paljon valinnanvaraa kahvila- ja ravintolatarjontaan. Ilman turisteja ja lomalaisia satama-alue olisi hiljainen. Kaupungin keskusta ruokamarketteineen ja ilmastoituine ostoskeskuksineen on kolmen kilometrin päässä satamasta. Tällä helteellä siis bussimatkan päässä.


 Coffs Harbourin piti olla vain lyhyt pysähdys matkalla ylös rannikkoa. Olimme edellisestä satamasta, Newcastlesta, toivoneet remonttipaikkaa, sillä Newcastle on paitsi itärannikon suurin rahtisatama, myös kalasatama. Tyylikäs jahtiklubin marina sekä rantabulevardi trendikahviloineen ja tyyriinoloisine asuntoineen vesitti ajatuksen. Mutta Coffs Harbour on juuri oikeanlainen paikka.

Dieselpumppukorjaamoja oli helppo löytää googlaamalla. Soittamalla varmistimme, että työ todella tehdään itse. Hanski irrotti pumpun (konettta ei tarvinnut nostaa pois, ainoastaan lämmönvaihdin) ja maanantaina veimme sen uber-kyydillä Coffs Harbour Diesel Serviceen. Pääsimme puhumaan suoraan mekaanikon kanssa, joka arvioi siltä istumalta tilanteen ja vielä varmisti, että heillä on oikeita tiivisteitä varastossa. Korjattu ja huollettu pumppu pitäisi olla noudettavissa perjantaina.

Hanski aloitti myös ikkunaremonttia, mutta tulossa on kaatosadejakso, joten se homma seisahtuu.

Tein muutaman kartan Australiasta ja itärannikon etäisyyksistä. Tässä kartassa näkyy myös osavaltiot ja niiden rajat. Tällä hetkellä olemme New South Walesissa (Uusi Etelä Wales).

Sydney - Gold Coast 400 mpk
Gold Coast - Cape York eli pohjoiskärki 1200 mpk
Cape York - Darwin 800 mpk

Sydneystä lähdimme kohti pohjoista vuoden ensimmäisenä päivänä kello 6 aamulla. Satama oli hiljainen lukuun ottamatta voimistuvaa diskojumputusta: vastaan tuli diskolaiva, jossa jokunen uuden vuoden juhlija jaksoi vielä musiikin tahdissa hytkyä.
Pienen avomeripätkän jälkeen ajoimme sisään Broken Bayhin, jossa sijaitsee vilkas veneily- ja turistialue Pittwater sekä laaja Ku-Ring-Kai luonnonpuisto - varsinaiset toistensa vastakohdat. Olimme kiinnostuneet nimenomaan luonnonpuiston lukuisista suojaisista ankkurilahdista. Vaikka meitä oli varoitettu loma-ajan venepaljoudesta, se yllätti. Kapeiden ankkurilahtien perukoille ei edes nähnyt, kun edessä oli kymmeniä ja kymmeniä veneitä. Kauniiksi mainostettu Americas Bay oli täpötäynnä eri jahtiklubien ja marinoiden poijuissa killuvia veneitä. Poijutus mahdollistaa suuren venemäärän ahtaassa lahdessa. Joukossa oli muutama ilmainen vieraspoiju ja pienen odottelun jälkeen toinen niistä sopivasti vapautui. Joten vietimme päivän ja yön poijussa lukuisten erilaisten moottori- ja purjeveneiden joukossa. Olihan siinä ohjelmaa.

Kaukaa otettu huono kuva, mutta valkoinen massa taustalla
on yhden ankkurilahden venepaljous. Suomalainen käsitys
luonnonpuistosta ei ihan istu ruuhkaan ja kruisailuun,
mutta hieno asumaton veneilyalue.

Muutama poijuyö Ku-Ring-Kaissa riitti ja siirryimme Pittwaterin puolelle Royal Prince Alfred jahtiklubin marinaan, josta olimme varanneet paikan tulevan myrän ajaksi. Oli mukava olla kiinni laiturissa pitkästä aikaa, pestä pyykkiä ja käydä kunnon suihkussa. Kun keli oli ohi ja merellä maininki laskenut, lähdimme sunnuntaina 8.1. kohti pohjoista, New Castlen kautta Coffs Harbouriin. Jätimme väliin suositellun Port Stephensin, joka on samanlainen valtava monihaarainen lahti kuin Sydney Harbour ja Broken Bay.

Itärannikkoa Sydneystä Coffs Harbouriin.

Itärannikon maisemaa etelään Coffs Harbourista käsin.