(Selitin tulli- ja verovapausjärjestelmää tämän blogin toisessa päivityksessä maaliskuussa.)
Seuraava anomus lähtee maahantuloviranomaisille syksyllä, ellei Uuden-Seelannin raja sitä ennen avaudu meille. On hieman epäselvää, kuulummeko turisteihin vai voisimmeko olla osa jotain muuta tulijaryhmää.
Rajarajoituksia nimitäin lievennetään asteittain, sallien aina jonkin tietyn ryhmän maahanpääsy. Luulen, että tavisturistit tulevat viimeisenä.
Muutama viikko sitten raja avautui maan omille ulkomailla asuville kansalaisille, joita on saapunut maahan reilut 4000. Tulijat joutuvat 14 vuorokaudeksi valtion kontrolloimaan ja kustantamaan karanteenihotelliin, joka alkaa olla täynnä. Ja kohta on tuhatkunta lisää tulossa, kertoo RadioNZ.
Näihin lukuihin nähden tähän mennessä viisi tulijoiden tuomaa koronatartuntaa on saanut suhteettoman suuren mediahuomion, mielestäni aika kielteisessä sävyssä. On selvä, että kupla puhkesi kun rajat avattiin.
Oman maan kansalaisten lisäksi maahan pääsevät urheilutapahtumien kuten America's Cupin työntekijät. Ja ne aiemmin mainitut leffojen tekijät.
Myös muualla Tyynenmeren valtioissa on tapahtunut pientä avautumista. Fidzi avaa ovet purjehtijoille (karanteeni ja koronatesti on maksettava itse) ja Ranskan Polynesia aloittaa 15.7.2020 lennot maahan.
Toivotaan, että Uusi-Seelanti ja Australia päästävät purjehtijat maahan ennen syklonikauden alkua. Ja että me pääsemme Mantalle loka-marraskuussa.
Sitä ennen nautimme Suomen suvesta! Tänään on tällä pallonpuoliskolla vuoden pisin päivä, mikä muistuttaa taas kerran siitä, kuinka paljon pidän vuodenajoista. Kylmää ja pimeää seuraa valo ja lämpö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti