Vaikka matkapurjehtijalla on käytännön kokemusta, enempää eivät eristäytymisen syyt voisi erota toisistaan. Purjehduksen ajatellaan symboloivan vapautta, ja onhan maailma auki niin pitkälle kuin merta riittää. Pohdittavana on vain mihin haluaisi mennä, kuinka pitkäksi aikaa jäädä. Vene-elämässä ongelmat täytyy itse ratkaista, pelot ovat ohimeneviä ja konkreettisia.
Pandemian pakkoeristyksessä olemme siis samalla viivalla maakrapujen kanssa. Harkitusta purkkimuonavarastosta tai skypetilistä ei ole apua, kun uutiset alkavat ahdistaa eikä tulevasta tiedä.
Maailmalla sähköpostit ja skypepuhelut ovat henkireikä, ainoa yhteys ystäviin ja sukulaisiin. Nyt tuntuu hölmöltä olla lähellä pitämässä etäyhteyksiä. No eipä ole aikaeroa, katkeilevia skypepuheluita tai kalliita verkkomaksuja. Voi puhua rauhassa, lähettää kuvia ja videoita sekä pikaviestiä pitkiä ketjuja. Vielä kun voisi etähalata karanteenissa olevaa äitiä.
 |
| Kuvat: Fair Isle, Shetlanti 2013. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti